Jäsenmäärän pienentyessä entistä useammalla seurakunnalla on paineita siirtyä yksipappiseksi. Puolangan ja Hyrynsalmen esimerkki kuitenkin osoittaa, että yhteisten pappien palkkaaminen voi olla käytännöllinen vaihtoehto.
Puolangan ja Hyrynsalmen seurakuntien valtuustot muuttivat muutama vuosi sitten seurakuntapastorien virat puolipäiväisiksi. Puolangan kirkkoherra Hannes Seppäsen mukaan toimitusten määrä molemmissa seurakunnissa on vähentynyt vuosien mittaan.
– Joissain tilanteissa pärjättäisiin yhdellä papilla, mutta vapaapäivien ja sijaisten järjestäminen olisi hankalaa, Seppänen sanoo.
Myös Kirkon akateemisten toiminnanjohtaja Jussi Junnin mielestä yhteisten työntekijöiden palkkaaminen voi olla hyvä ratkaisu kirkon varojen huvetessa.
– On hyvä, jos pystytään tarjoamaan kokopäivätyötä. Osa-aikaisuudet eivät pysty elättämään kaikkia ja varsinkin pienemmissä seurakunnissa niihin on vaikea saada hakijoita, Junni sanoo.
Hänen mukaansa työnantajan on kuitenkin oltava tarkkana, ettei työntekijältä odoteta kaksinkertaista työpanosta.
Yhteisensä seurakuntapastorina vuoroviikoin työskentelevän Maria Niinivaaran hallinnollinen työnantaja on Puolangan seurakunta. Niinivaara kokee, että hänen työmääränsä on pysynyt kohtuullisena. Hän pitää työajan jakamista viikoittain hyvänä ratkaisuna.
– Koetan keskittyä siihen, että olen kerrallaan vain yhden seurakunnan palveluksessa. Toki siinä joutuu sopimaan asioista seuraavalle viikolle, mutta en ole kokenut sitä hankalaksi. Jos saman viikon aikana joutuukin olemaan molemmissa seurakunnissa, huomaa sen hajottavuuden, Niinivaara kertoo.
Kirkkoherrojen yhteistyö ehdoton edellytys
Sekä Niinivaara että Seppänen painottavat esimiesten välistä sopimista ja suunnittelua. Erityisesti loma-aikojen sopiminen vaatii suunnitelmallisuutta, kun sovittavana on kahden kirkkoherran ja papin lomat. Asioiden hoitamisesta kannattaa sopia jo silloin, kun palkkaamista suunnitellaan.
Niinivaaran mukaan työn suurimpia haasteita on aikatauluttaminen. Kummallakaan seurakunnalla ei ole käytössä sähköistä kalenteria.
– Jos olen jossain tien päällä ja toinen kirkkoherra ilmoittaa jostain toimituksesta, se saattaa unohtua muiden asioiden alle ennen kalenteriin merkkaamista. Sitten katson torstaina seurakunnan kalenterista, että mikäs tämä hautaus täällä lauantailla onkaan, Niinivaara naurahtaa.
Hän myöntää, että työ kahdelle seurakunnalle vaatii joustoa.
– Varmasti on ihmisestä kiinni, miten tämän ottaa. Kyllähän se vaatii normaalia enemmän sisäänajoa. Muistan joskus jutelleeni samanlaista järjestelyä kokeilleen kanssa ja hän oli kokenut sen hyvin raskaaksi, Niinivaara sanoo.
Seppäsen mukaan yhteinen seurakuntapastori on syventänyt yhteistyötä seurakuntien välillä. Esimerkiksi isoskoulutuksia on pystytty luontevasti yhdistelemään.
Lue myös: Seurakuntien yhteiset virat kaatuvat usein kirkkojärjestyksen ahtaaseen tulkintaan
Ilmoita asiavirheestä