Ihmiset
Jouluyö ja maailmankaikkeuden mysteeri
Miten joulupukkia armottomasti pelänneestä pikkupojasta tuli joulupukin ystävä? Jouluiltana Mauri Kunnas kokee nykyisin ihmeellistä yhteyttä menneisiin sukupolviin.
Joulu oli pyhä toivon juhla pakolaisleirilläkin
Vuoden pakolaiseksi valittu Sa Myer Oo vietti lapsuutensa pakolaisleirillä Thaimaassa. Elämä oli raskasta ja turvatonta. Suomeen kotiutunut Sa on nyt hyväksynyt taustansa ja haluaa kertoa siitä myös julkisesti rohkaistakseen muita. Kristillinen usko on kantanut ja tukenut vaikeissa hetkissä.
Teologi Johanna Mantere: Synnytyksessä minua kannateltiin
Johanna Mantereen vaikea synnytys sai hänet pohtimaan, miten lapsen tuomaan elämänmuutokseen voisi valmistautua paremmin. Vanhemmuuteensa hän on saanut voimaa ajatuksesta, että koko perhe on suuremman suojassa.
Maatilan sukupolvenvaihdoksesta voi tulla tragedia
Maatilan sukupolvenvaihdos voi olla henkisesti todella raskas. Kun Mikko ja Marjukka Kärjestä tuli pari Ahlmanin Maamies- ja emäntäkoulun toveripäivien jälkeen keväällä 1977, ei nuorilla ollut vielä aavistustakaan, millaisia vaiheita elämä toisi myöhemmin eteen Kärjen tilalla Lempäälässä.
Kolumnit
Kolumni: Jouluna tiedät, ketä rakastat
Jumalalla on valta korjata elämässä rikki menneet kohdat ja tehdä ehjää särjetystä. Joulurauha on sen ymmärtämistä, että pienikin riittää ja vähänkin on paljon. Kaikki joulun rakkaus on olemassa minusta riippumatta, Hanna Ekola kirjoittaa.
Kolumni: Asuuko täällä joulu?
Erään ystäväni luottoparturi on maahanmuuttaja Aasiasta. Kunnon kristittynä ystäväni päätti toivottaa parturinsa tervetulleeksi kotiinsa viettämään perinteistä jouluaattoa, Maija Paavilainen kirjoittaa.
Kolumni: Mystinen toivo syttyy pimeässä
Kannoin vapisevin käsin siihenastisen elämäni painavinta kirjekuorta. Ensimmäinen avioliittoni oli ajautunut umpikujaan. Toistelin äiti Julianan sanoja kuin rukouslausetta: Kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi, Juha Tanska kirjoittaa.
Kolumni: Kolme omenaa Jumalalle aamiaiseksi
Lampun patterit ovat huonot. Vauhdilla mätän omenoita taskuihin, jätesäkkiin ja housujen taskuun. Näytän Michelin ukolta. Pimeys ympärillä on sakeaa ja vähän pelottavaa. Lapsuuden kummitukset hyppivät muistista ulos rellestämään, Teemu Rinne kirjoittaa.
Luonto ja matkailu
Gotlanti on ruusujen ja raukkien saari
Ruotsin suurin saari Gotlanti kätkee sisäänsä kuvankauniin keskiaikaisen ruusujen kaupungin Visbyn sekä Peppi Pitkätossu -elokuvista tutun Huvikummun. Saaren rantoja koristavat ainutlaatuiset, kalkkikivestä muodostuneet raukit. Tervetuloa nojatuolimatkalle kesäiselle satujen saarelle!
Bach ja pyöräilyn taito
Musiikkitieteilijä Topi Linjama teki kesällä pyöräretken, joka muistutti muodoltaan J. S. Bachin Goldberg-muunnelmia. Hän lähti kotoaan Joensuusta ja ajoi 30 päivän aikana Kuusamon, Rovaniemen, Pietarsaaren, Muuramen, Rauman, Turun ja Virojoen kautta takaisin kotiin. Kilometrejä kertyi yli 3300.
Luontoretki läpi elämän –”Polvikipuisenakin voi nauttia luonnosta”
Raija Hentman, 75, aloitti vaeltamisen Etelä-Suomen metsäpoluilla ja Pohjolan tuntureilla lähes 50 vuotta sitten. Retkillä on syntynyt satoja herkullisia ruokareseptejä, jotka hän on koonnut myös kirjaksi. Ikää on kertynyt ja nivelrikkokin vaivaa, mutta Hentmanin vaellusinto on entisellään.
Talviretkeilystä voi riemuita myös pyörätuolilla
Liikeonnettomuudessa 30 vuotta sitten vammautunut Merja Leppälä nauttii omatoimisesta kelaamisesta esteettömissä retkikohteissa, kuten Puijon Ylä-Antikkalan laavulla. Aikoinaan onnettomuuspaikalla hän halusi kuolla. Nyt hän toivoo saavansa elää ainakin satavuotiaaksi.
Elämäntaito
Elämäntaito: Rajat tuovat joulurauhaa
Psykoterapeutti Maaret Kallio muistuttaa uudessa kirjassaan, että suojaavat rajat kunnioittavat sekä omaa että jaettua ihmisyyttä. On oikein ajatella myös omaa jaksamistaan ja puolustaa herkkyyttään. On opeteltava ottamaan lepohetkiä myös silloin, kun kaikki on kesken.
Elämäntaito: Kerro, kerro kuvastin – irti kehohäpeästä
Kehohäpeästä kärsivät niin naiset kuin miehet. Mutta kannattaako tuhlata aikaansa, energiaansa ja rahaansa itsensä vihaamiseen? Ei, jos kysytään brittinäyttelijä Emma Thompsonilta. Aikuisen ihmisen vartalossa on kypsää kauneutta, joka on erilaista kuin nuorella.
Juuri nyt
Pyhäinpäivän iltakirkko antaa itkulle luvan
Hetken mietin, keitä kaikkia minun pitäisi pyytää mukaan. Sitten päätin, ettei ketään. Tämän pienen hetken olisin vapaa itkemään omaa itkuani, ilman velvollisuutta kannatella muita.
Kun aika on
Syksyllä tulee pelto vanhaksi, sen sänkinen leuka nousee päin taivasta, kirjoitti runoilija Viljo Kajava. Lokakuisen sänkipellon reunalla saattaa ihminenkin tuntea harteillaan elämän painon. Mutta yhtä varmasti kuin päivät lyhenevät, ne ajallaan taas pitenevät.
Ylistys elämän hauraudelle
Myös särkynyt ja lakastuva elämä on arvokasta. Jokainen hetki on lahjaa. Elämä saa usein syvimmät ja hehkuvimmat värinsä, kun ihminen tai kasvi on antanut kaikkensa, Emilia Karhu kirjoittaa.
Malja uusille aluille
Suhtaudun skeptisesti Ben Furmanin väitteeseen, jonka mukaan koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Sen sijaan uskon vahvasti, että koskaan ei ole liian myöhäistä saada hyvä loppuelämä. Joskus se vaatii kipeitä ratkaisuja ja heittää meidät epävarmuuteen. Mutta kaikilla on oikeus riittävän onnelliseen elämään.
Kulttuuri
Teekulttuurin salat avautuvat Heinolassa
Heinolan kaupunginmuseossa on nähtävillä toinen toistaan upeampia samovaareja, teeastiastoja eri maista ja eri vuosisadoilta, koristeellisia teen suodattimia sekä kauniita vanhoja peltisiä teepurkkeja.
Lue ja tarinoi lapselle!
Satujen ihanaan maailmaan voivat lapsia johdattaa vanhempien ja lastenhoitajien lisäksi myös isovanhemmat, kummit, tädit ja sedät tai naapurit.
Kontiolahden luontopolulla hiljennytään
Ukonharjulla on avattu kyläyhdistyksen toteuttama luonto- ja hiljentymispolku, joka alkaa seurakuntakodin pihasta. Avajaisten päätteeksi vietettiin kelttimessua, jossa korostui kokonaisvaltainen luontohengellisyys: Jumala on läsnä kaikessa luomassaan.
Kristillinen harrastajateatteri esittää juutalaisten pelastajien tarinan
Haluamme tuoda näyttämölle tämän pienen perheen suuren tarinan. Se, tai miljoonien toisessa maailmasodassa kuolleiden kohtalo ei saa unohtua koskaan, Terhi Gröhn sanoo Kristillisen teatteriyhdistyksen nettisivuilla.
