Yhdysvalloissa kinastellaan sunnuntaimetsästyksestä

Yhdysvalloissa Pennsylvanian osavaltiossa kiistellään siitä, pitäisikö sunnuntaimetsästyksen kieltänyt laki kumota. Harvinaislaatuiseksi kiistan tekee se, että sen osapuolet ovat molemmat vahvasti konservatiivisia ja yleensä kiistakysymyksissä samalla puolella. Pennsylvanian maanviljelijöiden yhdistys ja Kansallinen kivääriyhdistys NRA ovat päätyneet vastakkaisiin asemiin metsästysasiassa.

Sunnuntaimetsästyksen kieltävä laki on yksi niin sanotuista sapattilaeista (blue laws), joiden nojalla eri osavaltioissa ja piirikunnissa varjeltiin sunnuntain asemaa lepopäivänä. Viime aikoina useimmat sapattilait ovat kaatuneet, mutta esimerkiksi metsästystä ja alkoholin myyntiä rajoitetaan sunnuntaisin useissa osavaltioissa edelleen.

Esimerkiksi Virginiassa sunnuntai on julistettu metsästyksestä vapaaksi ”eläinten lepopäiväksi” – paitsi pesukarhuille, joita saa metsästää sunnuntain vastaisena yönä kello kahteen asti.

Kiistanalainen Pennsylvanian metsästyslakikin rajaa muutaman lajin kiellon ulkopuolelle. Ketut, varikset ja kojootit ovat vapaata riistaa myös sunnuntaisin. Metsästyskielto on yksi harvoista sapattilaeista osavaltiossa. Pennsylvanian asukkaat saavat käydä kaupoissa, ostaa alkoholia ja pelata uhkapelejä myös sunnuntaisin. Moottoripyöränkin saa ostaa, mutta autokaupat ovat kiellettyjä.

Kivääriyhdistys vetoaa sunnuntaimetsästyskiellon kumoamisen tuomiin taloudellisiin etuihin. Heidän mukaansa sunnuntaimetsästyksen sallimisella saatettaisiin saavuttaa jopa 764 miljoonan dollarin eli noin 550 miljoonan euron tulot.

Maanviljelijät kannattavat kieltoa uskonnollista syistä, mutta myös siksi, etteivät halua metsästäjiä mailleen joka sunnuntai. He ovat saaneet tukea myös paikallisilta lintubongareilta ja retkeilijöiltä. Jopa osa metsästäjistä vastustaa kiellon kumoamista vedoten juuri eläinten lepotarpeeseen.

Lue aiheesta Religion News Servicen juttu

Edellinen artikkeliSuomen vapaamuurareissa useita muslimijäseniä
Seuraava artikkeliNuorten taideleiri panostaa enemmän yksilöön kuin yhteiskuntaan