Tuntui hyvältä, että tällainen myönteinen tunnustus tuli pieneen Puumalan seurakuntaan, sanoo vuoden 2018 hallintovirkamieheksi valittu talouspäällikkö Unto Pasanen, 61.
Kirkon hallintovirkamiehet ry perusteli valintaansa muun muassa sillä, että Pasasella on taustansa vuoksi vankkaa ATK-osaamista, jota hän on ollut aina valmis jakamaan kollegoille. Pasanen siirtyi Puumalan seurakunnan palvelukseen Novogroup Oyj:stä (nykyinen CGI) vuonna 2000.
Erityisesti Savonlinnan rovastikunnan seurakunnissa on oltu kiitollisia siitä, että SAP-pohjainen Kipan ohjelmisto on ollut Unto Pasaselle tuttu alusta saakka. Hän on opastanut sen käytössä paitsi oman ja naapuriseurakuntien työntekijöitä myös Kipan väkeä.
Esimerkillisenä Kirkon hallintovirkamiehet pitävät myös sitä, että talousvaikeuksien koittaessa Pasanen osa-aikaisti ensimmäisenä henkilöstövähennyksenä itsensä tekemään talouspäällikön työtä 75-prosenttisesti.
”Yrityksissä ei paljon hartauksia pidetä”
Unto Pasanen kertoo päätyneensä seurakuntatyöhön hiukan vahingossa. Hän opiskeli laskentamerkonomiksi Lappeenrannassa ja palasi kuudeksi vuodeksi kotiseudulle Puumalaan kunnan kirjanpitäjäksi. Sitten hän teki 16 vuotta töitä pääkaupunkiseudulla ohjelmoijana ja systeemisuunnittelijana sekä taloushallintotiimin vetäjänä.
– Meillä oli koko ajan kesäasunto Puumalassa. Vuosituhannen vaihteessa päätimme toteuttaa haaveen maallemuutosta. Se onnistui, kun vaimo sai Puumalasta historian opettajan paikan ja minut valittiin seurakunnan talouspäälliköksi.
Työnteko seurakunnassa on ollut erilaista kuin yrityksissä. Vaikka Pasasella oli ennestään kokemusta myös johtamisesta ja julkishallinnon taloustehtävistä, hyppäys seurakuntamaailmaan tuntui aluksi isolta.
– Yrityksissä ei paljon hartauksia pidetä eikä veisata virsiä joka välissä. Nyt olen jo tottunut siihenkin puoleen, Pasanen hymyilee.
Projektien vetämisessä on kuitenkin paljon samaa, olipa työnantaja kuka tai mikä vain.
Parasta seurakunnan talouspäällikön työssä on Unto Pasasen mukaan työn monipuolisuus ja itsenäisyys. Tehtävän vaatima täsmällisyys, johdonmukaisuus, tavoitteellisuus ja selkeys sopivat hänen luonteelleen. Kiitosta saavat myös hyvät työtoverit sekä kollegat naapuriseurakunnista.
– Koko ajan oppii uutta ja tekemistä riittää.
Toisinaan töitä on myös liikaa. Niitä on koko ajan laitettava tärkeysjärjestykseen. Lisäksi kuormittavat ristiriitatilanteiden selvittelyt. Talouspäällikkö on myös seurakuntansa työsuojelupäällikkö ja palkka-asiamies.
Ristiriitojen ennaltaehkäisyssä on tärkeää ahkera ja tarkka tiedottaminen. Palaverimuistiot on laadittava huolellisesti, ja kaikkien työntekijöiden on tiedettävä, missä mennään.
Pasasen mukaan on hyvä, että kirkkoherra ja talousjohtaja pysyvät kumpikin omalla tontillaan, mutta pyrkivät samaan suuntaan toinen toistaan kunnioittaen.
Tänä vuonna päästään nollatulokseen
Puumalan seurakunnan talous oli erityisen vaikeassa tilanteessa vuoden 2015 piispantarkastuksen aikaan. Silloin päätettiin sopeuttamistoimista, joiden ansiosta talouden on määrä olla tasapainossa tämän vuoden loppuun mennessä.
– Tilanne on kohentunut ja tänä vuonna päästään vähintään nollatulokseen. Edelleen taloutta pitää silti seurata tarkasti. Ikäjakauma on meillä päin haasteellinen. Vuosittain syntyy 4–5 lasta mutta kuolemantapauksia sattuu 40–50, Unto Pasanen kertoo.
Kirkollisveroprosentti on Puumalassa 1,95 eikä sitä voi juurikaan nostaa. Metsäomaisuus on kuitenkin tuonut seurakunnalle taloudellista turvaa. Siitäkin Puumalassa iloitaan, että sekä kirkko että seurakuntakoti on peruskorjattu ja ylimääräisistä kiinteistöistä on luovuttu. Myyntilistalla ovat olleet viime vuosina esimerkiksi kanttorila, leirikeskus ja pappila.
Seurakunnan omistamat kaavoitetut rantatontit eivät sen sijaan ole käyneet enää kaupaksi samaan tapaan kuin menneinä vuosina.
Seurakuntaliitoksissa ja -yhtymissä on Pasasen mukaan puolensa ja puolensa.
– Keskittämisestä saattaa olla taloudellista hyötyä, mutta toiminnallisesti pienet seurakunnat usein kärsivät ja hiipuvat.
Suurin haaste on jäsenkato
Olennaista on kysyä, mikä saisi ihmiset pysymään kirkon jäseninä, Unto Pasanen toteaa. Jäsenmäärän väheneminen ja siitä seuraava verotulojen pieneneminen haastavat kirkkoa myös taloudellisesti enemmän kuin mikään muu.
Lisäksi Pasasta mietityttävät maakuntauudistuksen vaikutukset. Kun kuntien rahat vähenevät, tämä voi heijastua myös seurakuntiin.
Pasanen satsaisi seurakunnissa järkevään toiminnan suunnitteluun ja perustoiminnan turvaamiseen. Kun jumalanpalvelus on kunnossa ja sitouttaa yhteiseen messuun paljon vapaaehtoisia, ollaan jo hyvällä tiellä. Lisäksi toimitukset ja muu seurakuntalaisten palveleminen on syytä hoitaa hyvin.
– Vapaaehtoisten merkitys on kasvanut ja tulee kasvamaan yhä. Kun ihmiset kokevat olevansa hyödyksi ja saavat järkevää tekemistä, se sitouttaa kirkon jäsenyyteen. Meillä esimerkiksi hautausmaan kunnostustalkoot ovat vuosi vuodelta suositumpia.
Yhteistyö kunnan kanssa on koettu Puumalassa hyvänä. Sen hedelmiä ovat esimerkiksi monipäiväinen kirkkokonserttitapahtuma Saimaan kauneimmat sävelet sekä uutuutena yhteiset kävelytapahtumat.
”Kunnioitan uskossaan aitoja ihmisiä”
Unto Pasanen ei ole koskaan kokenut olevansa erityisen uskonnollinen ihminen, mutta on aina kuulunut kirkkoon. Lapsuudessa jumalanpalveluksetkin tulivat tutuiksi.
Hän haluaa olla rakentamassa suvaitsevaa, kaikille avointa kirkkoa, jolla on ihmisille oikeasti merkitystä.
– Arvostan todella seurakunnissa tehtävää työtä ja kunnioitan kovasti uskossaan aitoja ihmisiä.
Työ seurakunnassa on avartanut Pasasen omaa käsitystä kirkosta. Hän muistelee huvittuneesti sitä, kuinka lähti ensimmäistä kertaa Kirkon hallintovirkamiesten kokoontumispäivään ajatellen, että piispan puheenvuoron esittää joku mustakaapuinen vanha herra.
– Vaan sielläpä minua odotti nuori, virkeä, farkkuhousuihin ja puvuntakkiin pukeutunut Ilkka Kantola!
Kuva: Kari J. Hietala
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.