Kello voi kulkea vain eteenpäin.
Nämä sanat Guy Erwin osoittaa ihmisille, jotka ovat turhautuneet kirkkojen hitaaseen muutokseen. Erwin on amerikkalainen luterilainen piispa, ja hän tietää, mistä puhuu.
Erwin edustaa Amerikan evankelisluterilaista kirkkoa (ELCA). Hän toimii piispana Los Angelesissa, monimuotoisessa Kaliforniassa. Hän on itse homoseksuaali ja naimisissa miehen kanssa.
– Maailma muuttuu tasa-arvoisempaan suuntaan. Tämä yhteiskunnallinen muutos on tullut hitaasti, mutta se on tullut pysyvästi, Erwin sanoo.
Viimeksi kuluneen viikon Erwin vietti Suomessa. Hän tapasi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoja, keskusteli ulkosuomalaisten kirkollisesta elämästä Kaliforniassa, vieraili teologisessa tiedekunnassa, kohtasi kirkon sateenkaariväkeä ja saarnasi messuissa. Erwinin kutsui Suomeen arkkipiispa Kari Mäkinen.
Maailma muuttuu tasa-arvoisempaan suuntaan. Tämä yhteiskunnallinen muutos on tullut hitaasti, mutta se on tullut pysyvästi.
Erwinin kirkko ELCA on Yhdysvaltain suurin luterilainen kirkko. Se edustaa Amerikan luterilaisten liberaalia siipeä. Kirkossa on noin 3,7 miljoonaa jäsentä. Erwinin alueella jäseniä on 40 000.
Kaikkiaan luterilaiset ovat yli 300 miljoonan asukkaan Yhdysvalloissa pieni tekijä.
– Meidän täytyy yrittää ymmärtää luterilaisuuttamme ankarammin kuin teidän suomalaisten. Muuten me pienenä vähemmistönä katoamme, Erwin sanoo.
Suomen kirkon ja ELCA:n ajankohtaiset aiheet ovat kuitenkin monessa mielessä yhteisiä. Syyskesällä järjestetyssä ELCA:n kirkolliskokouksessa keskusteltiin rasismista, alkuperäiskansojen oikeuksista ja pakolaisten auttamisesta.
– Los Angelesissa on espanjankielisiä seurakuntia, jotka tukevat Keski-Amerikasta tulevia pakolaisnaisia ja -lapsia. Kun kirkko menee näiden ihmisten mukaan vaikkapa oikeuteen, he saavat paljon todennäköisemmin jäädä.
Kirkkoja yhdistää myös vääntö samaa sukupuolta olevien liitoista.
ELCA antoi seksuaalieettisen julkilausuman vuonna 2009. Siinä todettiin muun muassa, että kirkko hyväksyy pappiensa homoseksuaalisuuden. Käytännössä hiippakunnat suhtautuvat yhä vaihtelevasti niin pappien seksuaaliseen suuntautumiseen kuin sateenkaariliittoihin.
– Olemme samassa tilanteessa kuin Suomessa. Valtio etenee nopeammin kuin kirkko, Erwin sanoo.
Yhdysvaltain korkein oikeus linjasi viime vuonna, että samaa sukupuolta olevilla on oikeus avioliittoon koko maassa. Kalifornia hyväksyi homoparien avioliitot 2013.
ELCA:ssa seurakunnat saavat päättää, vihkivätkö ne samaa sukupuolta olevien liittoja. Virallista kaavaa ei ole, mutta uutta aineistoa on juuri tuotettu. Käytäntöjä luodaan ruohonjuuritasolla.
– Moniarvoisessa ympäristössämme olemme tottuneet siihen.
Olemme samassa tilanteessa kuin Suomessa. Valtio etenee nopeammin kuin kirkko.
Piispa Erwin itse on elänyt 23 vuotta Rob Flynnin kanssa. Kolme vuotta sitten pari meni naimisiin.
Omassa hiippakunnassaan Erwin ei juuri kohtaa kritiikkiä.
– He äänestivät minut piispaksi ja tiesivät, mitä saivat.
Kustannusalalla työskentelevä Flynn kiertää usein Erwinin kanssa seurakuntia – erityisesti niitä konservatiivisempia. Flynn oli mukana myös koko Suomen-matkan ajan.
– Olemme pioneereja. Haluan rikkoa jäätä ja tehdä asiasta tavallista. Olen tietysti onnekas siksi, että minulla on mukava puoliso, joka tekee hyvän vaikutuksen, Erwin naurahtaa.
Hänen mielestään on tärkeää, että kristityt homoseksuaalit sitoutuvat kirkkoon.
– Heillä on tärkeä tehtävä, koska he pitelevät kirkolle peiliä. He kysyvät, pitääkö kirkko heitä veljinä ja sisarina, jotka on kasteessa liitetty Kristuksen ruumiiseen. Jos pitää, kirkko toivottaa heidät kokonaan tervetulleiksi. Jos tervetulleeksi toivottaminen on vaikeaa, kirkon pitää kysyä itseltään, keitä Jeesus kutsuisi pöytäänsä.
Suomessa aloitti keväällä toimintansa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kirkkona tunnettu ekumeeninen Metropolitan Community Churches (MCC). Yhdysvaltain suurissa kaupungeissa toimiva yhteisö on tuttu Erwinille.
– Minusta on ymmärrettävää, että kristityt, jotka on seksuaalisen suuntautumisensa takia suljettu kirkon ulkopuolelle, etsivät tien olla kristittyjä.
Erwinille jäsenten seksuaalinen suuntautuminen ei riittäisi syyksi kokoontua samaan seurakuntaan. Hän uskoo, että kun homoseksuaalien hyväksyminen etenee vanhoissa kirkoissa, MCC:n kaltaisille yhteisöille on yhä vähemmän tarvetta.
{kuva_b84492f2-f61e-4ea1-9e35-f2b3aa18beb6}
Kuvateksti: Guy Erwin saarnasi Temppeliaukion kirkon messussa Helsingissä. Suomen-matkalla oli mukana piispan puoliso Rob Flynn.
Osage-heimo on Guy Erwinin toinen vähemmistö. Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvia osageja on 20 000. Puolet asuu reservaatissa Oklahomassa. Siellä Erwinkin syntyi.
Heimo vaelsi ja muutti jatkuvasti. Ensimmäinen kontakti eurooppalaisiin olivat ranskalaiset. Suhteesta roomalaiskatolilaisiin muodostui vahva.
Erwinille alkuperäiskansan perintö luo kytköksen paikkaan, jossa hänen esi-isänsä asuivat. Lisäksi se merkitsee yhteyttä maahan.
Tämän kuun lopussa Erwin matkustaa Pohjois-Dakotaan, missä useat heimot osoittavat mieltään öljyputken rakentamista vastaan. Piispa rukoilee alueella alkuperäiskansojen edustajien kanssa.
Erwin pitää vähemmistöihin kuulumista lahjana.
– Heimon jäsenyys on hyvin selväpiirteistä, homoseksuaalisuus on erilainen identiteetti. Se, että minulla on yksi jalka molemmissa ryhmissä, tekee elämästä monimutkaisempaa mutta myös kiinnostavampaa.
Luterilaisuus ei vaatinut minua luopumaan älyllisestä ajattelusta. Pidin luterilaista jumalanpalvelusta kauniina ja saarnaamista voimallisena.
Erwinin tie kirkonmieheksi on ollut nopea. Hänet vihittiin papiksi 2011 ja piispaksi 2013.
Jo lapsena Erwin tunsi vetoa kristinuskoon, vaikka hänen perheensä ei ollut uskonnollinen. Parikymppisenä Erwin alkoi etsiä itselleen kirkkoa. Luterilaisuus oli houkuttelevinta: armon teologia vetosi.
– Luterilaisuus ei vaatinut minua luopumaan älyllisestä ajattelusta. Pidin luterilaista jumalanpalvelusta kauniina ja saarnaamista voimallisena.
Erwin kastettiin vuonna 1978. Hän haluaa esimerkkinsä muistuttavan siitä, että myös luterilaiseksi voi tulla valinnan kautta.
Ennen piispuuttaan Erwin työskenteli kirkkohistorian professorina. Hänen tutkimusaiheitaan olivat Luther ja reformaatio.
Yhdysvaltain uskonnollisessa kentässä piskuisella luterilaisella yhteisöllä on Erwinin mielestä tärkeä tehtävä.
– Kirkollamme on vanhat juuret, mutta se on myös avoin muutokselle. Se pitää Raamattua tärkeänä mutta ei suhtaudu siihen kirjaimellisena auktoriteettina. Meillä on vahva intellektuaalinen perinne ja teemme paljon sosiaalista työtä. Vain roomalaiskatolilaisilla on koko USA:ssa enemmän tahoja, jotka auttavat ihmisiä.
Erwinin mukaan arviolta joka 50:s amerikkalainen on saanut sosiaalista apua luterilaisilta.
Kirkollamme on vanhat juuret, mutta se on myös avoin muutokselle.
Amerikkalaisen yhteiskunnan suuntaa linjataan muutaman viikon päästä järjestettävissä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Kampanjointi on ollut Erwinin mielestä raskasta seurattavaa.
– Tämä on rumin kampanja, jonka olen nähnyt. Viikosta toiseen minua järkyttää se, kuinka vihaisia amerikkalaiset ovat ja miten kamalia asioita he sanovat julkisesti ehdokkaista ja toisistaan. On lähes katastrofaalista, että tilanne on päässyt näin jakautuneeksi.
Erwin toteaa, että kirkon ei kuulu neuvoa äänestäjiä. Hän sanoo kuitenkin kannattavansa ehdokkaita, joiden puheet heijastelevat kristillisiä arvoja.
– Sellaisia ovat mielestäni suvaitsevaisuus, toisten hyväksyminen ja lähimmäisestä välittäminen. Mielestäni toinen ehdokkaista osoittaa näitä arvoja selvemmin kuin toinen.
Vihaisten puheiden aikaa elettiin joitakin vuosia sitten myös ELCA:ssa. Vuoden 2009 linjausten jälkeen noin joka kymmenes jäsen jätti kirkon, Erwin sanoo.
– Ajattelimme silloin, että se oli traagista, mutta olemme huomanneet, että nyt meillä on onnellinen kirkko. Monet ihmisistä, jotka olivat vihaisia, olivat olleet sitä syystä tai toisesta vuosia. Toivon, että osa heistä palaa, mutta nyt meillä on rauhallisempaa ja yhtenäisempää.
Nyt meillä on onnellinen kirkko.
Erwinin mielestä on toisinaan parempi, että ihmisten ei tarvitse sietää asioita, joiden kanssa he eivät voi elää.
– Se, että nuoret ovat koko ajan vähemmän kiinnostuneita uskonnosta, on suurempi uhka kuin kristittyjen jakautuminen.
Kuvat: Jani Laukkanen