ENI.
Kyseessä on erityinen toimitus, jossa rukoillaan alttarille sakramenttilippaassa tuodun ehtoollisleivän edessä. Edesmennyt paavi Johannes Paavali II ryhtyi elvyttämään perinnettä ja nykyinen paavi Benedictus XVI on jatkanut edeltäjänsä linjalla. Ehtoollisaineiden adoraatio menetti suosiotaan katolisessa liturgiassa Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen myötä.
Osa katolisista teologeista vastustaa adoraation uutta nousua ja pitää sitä vanhanaikaisena tapana, joka voi hämmentää ehtoollisen sakramentin todellisen merkityksen.
Adoraatio kehittyi katolisessa kirkossa 1200 -luvulla eräänlaiseksi ehtoollisen korvikkeeksi. Tuolloin kirkko pyrki alleviivaamaan messuosallistujien henkilökohtaista arvottomuuden kokemusta, jolloin monet tyytyivät varsinaisen ehtoollisen sijasta palvomaan pyhitettyä leipää.
Myöhäiskeskiajalla käytännöllä pyrittiin myös vahvistamaan niin sanottua reaalipreesensoppia, jonka mukaan Kristus on todellisesti läsnä pyhitetyssä leivässä ja viinissä. Vanhassa katolisessa liturgiassa kirkkokansan rooli oli nykyistä passiivisempi, jolloin adoraatiohymnit ja -rukoukset olivat kirkkoväelle nykyistä merkittävämpiä. Myös vanha, tridentiininen messuliturgia on viime aikoina nostanut suosiotaan katolisessa kirkossa.
Sakramenttiadoraation uutta nousua siivittää sen suuri suosio erityisesti kolmannen maailman maissa leviävän katolisen karismaattisen herätyksen piirissä.
Rooman paavillinen yliopisto järjestää kesäkuun lopulla ehtoollisaineiden adoraatiota käsittelevän konferenssin. Osallistujien joukossa on muun muassa kuusi kardinaalia.
Lue myös: Tutkija: Piispojen ehtoollisohjeissa magiikan piirteitä