Vapaaehtoinen voi saada seurakunnassa huikeita aikaan. Tästä osoituksena ovat esimerkiksi pari vuotta jatkuneet Laulu ja laulun tarina -illat Laaksolahden kappelilla Espoossa. Kerro lisää, Espoon tuomiokirkkoseurakunnan vapaaehtoinen ja luottamushenkilö Jouni Liimatainen!
– No, kaikki lähti siitä, kun osallistuin kesämökkipaikkakunnallani Konnevedellä Vox Elevato -kirkkomusiikkifestareille. Festari pursusi iloa ja riemua. Jouko Mäki-Lohiluoman Yhden Joukon yhtye soitti rokkia ja kansa pomppi kirkon penkeillä. Jukka Leppilampi ja moni muu artisti laittoi itsensä likoon myös. Ajattelin, että näin hauskaa ei voi kirkossa olla, Liimatainen muistelee vuosien takaisia tapahtumia.
Festarista vaikuttuneena Liimatainen päätti lähteä mukaan kesämökkipaikkakuntansa seurakuntaan vapaaehtoistyöntekijäksi. Kokemuksista rohkaistuneena hän päätyi lopulta monenlaiseen vapaaehtoistyöhön myös kotiseurakuntaansa eli Espoon tuomiokirkkoseurakuntaan. Nykyään hän on seurakunnassa myös luottamushenkilönä.
– Aivan turhaan pelkäsin esitellä kotiseurakunnassani tätä ideaani toisenlaisista musiikki-illoista. Heti kun uskalsin siitä puhua, sain paljon lämmintä ja kannustavaa palautetta. Näissä meidän Laulu ja laulun tarina -illoissa rikotaan tarkoituksella artistin ja yleisön välistä rajaa ja keskustellaan paljon musiikinkuuntelun ohella, Liimatainen kertoo.
Keskustelunaiheita ei päätetä ennalta
Laulu ja laulun tarina -illat alkavat aina kahvittelulla. Konserttiosuudessa on esiintyvän artistin lisäksi kaksi juontajaa, joista toinen on seurakunnan vapaaehtoinen ja toinen seurakunnan työntekijä. Juontajat heittävät ilmaan kysymyksiä ja rohkaisevat niin artisteja kuin yleisöäkin keskustelemaan musiikin herättämistä ajatuksista ja teemoista.
– Ihmiset ovat jo oppineet aika hyvin tämän konseptin. Yleisö uskaltaa paitsi heittää artisteille kysymyksiä myös kertoa esimerkiksi omista tunteistaan ja ajatuksistaan, joita artistin tuotanto nostaa pintaan.
– Kun Joose Keskitalo vieraili meillä, yleisö tahtoi tietää, miksi Keskitalon biiseissä on niin rumat ja groteskit sanat. Tästä lähti käyntiin pitkä ja kiinnostava keskustelu siitä, mikä ylipäätään on rumaa, miksi rumuuttakin voi tuoda seurakuntaan ja milloin ruma ja groteski muuttuukin omintakeiseksi kauneudeksi, Liimatainen mainitsee.
Joose Keskitalon lisäksi artistivieraina ovat olleet esimerkiksi Nina Åström, Laura Sippola, Pekka Simojoki, Sakari Löytty, Hanna Ekola, Kari Peitsamo ja Jukka Tolonen.
Tilaisuuksissa on ollut väkeä 60–120 henkeä, eli pieni Laaksolahden kappeli on ollut varsin täynnä. Pieni intiimi tila on välttämätön illan onnistumisen kannalta. Illat päättyvät aina seurakunnan työntekijän pitämään iltahartauteen.
Iltoja järjestetään keväisin kolme ja syksyisin kolme. Ensi syksyn artistit ovat juuri etsinnän alla.
Rajojen rikkominen innostaa myös artistia
Artistit ovat antaneet Liimataiselle iltojen jälkeen positiivista palautetta.
– He ovat kokeneet virkistäväksi ja innostavaksi tällaisen perinteisen esiintymiskaavan rikkomisen. Heidän mielestään on ollut mielenkiintoista heittäytyä kesken keikkaa keskusteluihin spontaanisti ja tilannetta haistellen. Toki tällainen konsepti ei välttämättä sovi kaikille esiintyjille. Persoonassa täytyy olla kyky ja halu jutusteluun yleisön kanssa.
Liimatainen haluaa rohkaista kaikkia seurakuntalaisia esittämään ideoitaan seurakunnan toiminnan rikastamiseksi.
– Vapaaehtoisten pitäisi uskaltaa ottaa tila itselleen ja seurakuntien puolestaan pitäisi antaa sitä tilaa iloiten.
Leipätyökseen Liimatainen vastaa teollisuusventtiilien markkinoinnista.
– Minusta olisi tärkeää kehittää seurakuntaelämää siihen suuntaan, että seurakuntalaisten moninainen ammattitaito, elämänkokemus ja harrastuneisuudet pääsisivät käyttöön yhteiseksi hyväksi, Liimatainen sanoo.
– Itse olen tavattoman kiitollinen siitä, että minuun on kotiseurakunnassani luotettu ja olen saanut vapaasti toimia, kehittää ja edistää ideoitani.
Kuvat Laulu ja laulun tarina -illoista otti: Jouni Liimatainen ja Jarmo Nieminen