Vanhoillis­lestadiolaisuus muuttuu, mutta myönnetäänkö sisäistä moninaisuutta virallisesti?

Kuva: Jukka Granström

Vanhoillislestadiolaisten äänenkannattaja ja yhtenäisyyden vaalija Päivämies-lehti juhlii tänä vuonna 70-vuotista taivaltaan. Konfliktit nykymaailman ja herätysliikkeen muuttumattoman uskon välillä ovat toistuneet liikkeen historiassa. Yhteiskunnan muutoksiin suhtaudutaan myönteisesti, ”mikäli ne eivät johda ristiriitaan uskon ja hyvän omantunnon kanssa”. Aiemmin konfliktit ovat johtaneet hajaannuksiin sekä 1970-luvulla traagisiin hoitokokouksiin.

Liikkeen muuttumattomat arvot ja käytännöt ovat kuitenkin vähitellen muuttuneet ja yhä muuttumassa. Erityisen suuren haasteen yhtenäisyydelle ovat tuoneet sosiaalinen media ja älypuhelimet. Television voi kieltää, mutta puhelinta ei. Keskustelu on mahdollista myös anonyymisti. Enää toisinajattelija ei jää yksin. Ja verkossa vanhoillislestadiolaiset naisetkin tekevät syvällistä teologiaa.

Internetissä maailma kaikkinensa on jokaisen vanhoillislestadiolaisen ulottuvilla. Opetus siitä, että maailma on paha ja oma yhteisö hyvä, ei enää mene läpi. Verkkokeskustelut avaavat liikkeen sisäisiä ongelmia heillekin, jotka eivät ole niihin henkilökohtaisesti törmänneet. Moni nuori kuuntelee samaa musiikkia kuin luokkakaverinsa. Suoratoistopalveluista myös aikuiset katsovat tv-ohjelmia ja elokuvia, joita ei aiemmin tv:stä katsottu. Nuoret perheet eivät enää kasva joka vuosi. Moni nuori nainen meikkaa huomaamattomasti.

Lestadiolaiset ovat usein seurakuntien kirkkokuorojen kantava voima, vaikka vielä 1970-luvulla kuoroharrastus saattoi johtaa jopa liikkeestä ulossulkemiseen. Naispappeutta ei hyväksytä, mutta liikkeen parista on kasvanut vaikutusvaltaisiin asemiin nousseita pappisnaisia, joista yksi on nyt Turun piispa.

VIRALLINEN OPETUS ja erityisesti nuorten todellisuus ovat siis eriytyneet voimakkaasti. Opetusta tv:n ja meikkaamisen sopimattomuudesta tai ehkäisemättömyydestä ei ole kumottu. Joillain paikkakunnilla ”kielletyistä” asioista yhä puhutellaan, mutta paikkakuntien välillä on eroja.

Opetuksen täysin yhtenäisestä uskosta ja opista ovat haastaneet myös useat teologiset tutkimukset. Hanna Nurmisen tutkimuksen mukaan nykyinen pyhityslinjan mukainen opetus on liikkeen historiassa suhteellisen nuorta ja erilaista kuin aiempi armolinjan opetus.

Tuomas Palola puhuu perinteisestä vanhoillisuudesta ja nykyisestä SRK-lestadiolaisuudesta, jolla hän viittaa muun muassa keskusyhdistyksen hengelliseen valtaan. SRK-vanhoillisuudessa eksklusiivinen seurakuntaoppi korostuu: vain toiselta vanhoillislestadiolaiselta kaikki syntinsä anteeksi saanut liikkeen jäsen voi pelastua, pois luhkien aina autuaat pikkulapset ja kehitysvammaiset ihmiset.

On kiinnostavaa nähdä, milloin sisäinen moninaisuus myönnetään liikkeessä virallisesti ja kummalle linjalle jatkossa kallistutaan, vai löytääkö liike jatkuvan uskonpuhdistuksen hengessä uuden tien.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliRuotsalaisten rotututkijoiden Suomesta varastamat pääkallot saatetaan palauttaa jo tänä keväänä
Seuraava artikkeliKirkko jäi kahden kysymyksen loukkuun, Liisa Björklund sanoo

Ei näytettäviä viestejä