Hautamuistomerkkien kierrätys on yhä enemmän tätä päivää. Vaasan seurakuntayhtymän hautausmailla se alkoi jo 1980-luvulla. Porissakin kiviä säästetään ja käännetään. Levon hautausmaalle Lahteen nousi puolestaan vanhoista kivistä muistelumuuri.
– Muureja on suunnitteilla lisää. Nykyisin meiltä ei lähde yhtään kiveä murskattavaksi, toteaa Lahden seurakuntayhtymän vt. puistopäällikkö Sirpa Alanne.
Suurin osa seurakunnille jäävistä hautakivistä päätyy kuitenkin edelleen kiviveistämöille murskattavaksi. Veistämöt eivät ole vielä uusiokäytöstä innostuneet.
Veistämö valmistaa uutta
Jyväskylän Korpilahdella toimivan Polar Granitin toimitusjohtaja Heikki Järvinen laskee, että heille palautuu muutamia kymmeniä hautakiviä vuodessa.
– Maan mursketäytteeksi vanhat menevät. Joskus hiomme ja kaiverramme sukuhautojen muistomerkkien tietoja uusiksi.
Murskeeksi muistomerkit päätyvät siksi, että kivien työstötapa oli aikoinaan nykyistä alkeellisempi. Teknisesti niiden uusiokäyttö olisi ammattityönä hankalaa ja taloudellisesti kannattamatonta.
Kivialan yritykset eivät ota erillistä maksua kivien poisviennistä hautausmailta. Yleensä vanhat kivet lähtevät samalla kyydillä, millä uudet kivet hautausmaille saapuvat.
Puuristi lahosi muistojen myötä
Kumpujen ja puuristien aikakaudella hautapaikkojen kiertokulku oli luontevaa. Hautapaikka oli muistissa niin kauan kuin omaiset muistivat vainajan. Aikaa myöten risti lahosi. Hautapaikka hävisi jälkipolvien muistista.
– Omaisen hauta on tärkeä nimenomaan eläville, huomauttaa Seurakuntapuutarhurit ry:n puheenjohtaja Pekka Mäkinen.
Seuraavassa vaiheessa pitäjien merkkihenkilöt saivat kivisen muistomerkin viimeiselle leposijalleen. Myöhemmin tavallinen kansakin alkoi hankkia omaisten haudoille kiviä.
Mutta kiviset muistomerkit eivät lahoa. Kun hautaoikeus on yleensä 30 vuotta ja pisimmillään 50 vuotta, kivet jäävät seurakunnille käsiin.
– Erittäin harvoin joku omainen haluaa viedä kiven itselleen, sanoo Mäkinen.
Vaasa kävi edellä
Pekka Mäkinen on työskennellyt 1980-luvulta lähtien Vaasan seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkönä. Vaasassa päätettiin säästää vanhat, reunakivelliset hauta-alueet entisen näköisinä, mutta aktiivisessa käytössä. Mukana suunnittelussa oli myös Museoviraston edustaja.
– Hautausmaata ei voi mielestäni museoida. Meillä hautapaikan edellytys on, että asiakas suostuu ottamaan käyttöön myös vanhan muistomerkin ja reunakivet.
Käytäntö on aiheuttanut ristiriitaisiakin tunteita. Jostakusta niin sanotusta tavallisesta ihmisestä saattaa neuvoksen hauta tuntua liian pramealta. Matkalaukkumalleja ei aina haluta uusiokäyttöön, koska moni haluaa tilata uuden ja oman. Niinpä Vaasassa kierrätys osin toimii, mutta yhä lähtee murskaamollekin runsaasti kiviä.
Vaasassa vanhoja sukuhautoja on muutettu myös muistolehdoiksi. Mäkisen mukaan siinä tarkoituksessa vanha komea hautamiljöö toimii hienosti.
Pori kierrättää, asiakas saa kiven maksutta
Porissa asenteet kierrätystä kohtaan ovat myönteiset.
– Omaiset ovat ottaneet asian innostuneesti vastaan. Kivi tulee heille nyt hautapaikan mukana ilman erillistä maksua, sanoo ylipuutarhuri Sari Salow.
Kierrätys alkoi kymmenen vuotta sitten Käppärän hautausmaalta, missä joka toinen hauta oli tulossa takaisin seurakunnalle. Käppärä on perustettu 1884. Vanhalla hautausmaalla näkyy monta tyyli- ja aikakerrostumaa. Haudoissa on runsaasti reunakiviä.
Käppärästä kierrätys levisi muillekin hautausmaille. Lähes kaikki hautakivet päätyvät Porissa uuteen käyttöön.
Kivet käännetään ympäri, jos mahdollista. Takapuolelle jää entinen teksti ja toiselle puolelle kaiverretaan uudet tiedot. Jos kaivertaminen ei teknisesti onnistu, vanhat tiedot hiotaan pois uusien tieltä.
– Käppärässä on vain uurnahautauksia. Kaivinkoneella alueelle ei voi mennä. Muilla hautausmailla kiviä kierrätetään myös arkkupaikoilla.
Vanhaa kiveä tarjottava ensin omaisille
Poistettuja kiviä kertyy isoilta hautausmailta vuosittain kymmeniä, pieniltäkin joitakin. Omaiset ottavat kiven harvoin riesakseen, sillä he tiedostavat jälkisijoittelun vaikeuden. Joskus poliisien tietoon tulee harhateille joutuneita kiviä, joita kansalaiset ihmettelevät.
Omaisten noutamien kivien jatkovaiheita eivät laki ja asetukset säätele. Isovaarin muistokiven voi asettaa vaikka omaan puutarhaan.
Tampereen hautausmailtakin poistetaan vuosittain kymmeniä kiviä uusien hautapaikkojen tieltä. Käytetyt kivet päätyvät toistaiseksi murskattavaksi.
Kiveä täytyy kuitenkin ensin tarjota omaisille, jos heihin löytyy yhteys. Menettelyä säätelee Kirkkohallituksen ohjeistus.
– Jos omaiset eivät jatka hautaoikeutta, hauta palaa seurakunnan hallintaan, kertoo Tampereen seurakuntien hautaustoimen päällikkö Jyrki Lehtonen.
Kierrätystä ja maatuvaa?
Pekka Mäkinen pohtii muistomerkkiasiaa sekä työssään että johtamassaan yhdistyksessä. Oivaltava ja arvokas kierrätys on hyvä asia, mutta hän on törmännyt myös epäonnistuneisiin tapauksiin.
Joku omainen on säilönyt läheisensä kiven komeroon, joku porraskiveksi. Kivistä on koetettu tehdä aitaakin kirkon lähelle, nimet näkyvissä. Mäkisen mielestä uuskäytössä olisi noudatettava hienotunteisuutta. Muistokiven tulisi jäädä sen luonnolliseen ympäristöön. Jos se ei ole mahdollista, murskaus on parempi vaihtoehto kuin tökerö kierrätys.
Hän virittää ajatuksen maatuvista muistomerkeistä. Puu olisi käyttökelpoinen, lämminhenkinen materiaali ja sopisi suomalaiseen maisemaan. Miksei joku puuseppä ottaisi ajatuksesta koppia?
Kuva: Jussi Partanen. Käytöstä poistuneet hautakivet käännetään Porin Käppärän hautausmaalla. Tämän jälkeen niihin kaiverretaan uusi teksti, ylipuutarhuri Sari Salow kertoo.