Jussi Sohlberg tietää Suomesta myös vanhan kelttiläisen pakanavapun, Beltanen, viettäjiä.
Kristillisellä vapulla on taustanaan englantilainen abbedissa Valburg, joka julistettiin pyhimykseksi 1. toukokuuta vuonna 870. Vappua on vietetty hänen kunniakseen keskiajalta saakka. Frankkien alueella lähetystyötä tehnyttä Valburgia pidetään vastasynnyttäneiden, maanviljelijöiden ja vesikauhuisten suojeluspyhimyksenä. Jussi Sohlberg näkee katolisessa pyhimysjuhlassa suoran linkin aiempaan pakanaperinteeseen.
– Kelttien toinen merkittävä vuodenkiertoon liittyvä juhla Beltane osuu touko-huhtikuun taitteen tienoille. Beltane on kevään ja hedelmällisyyden juhla. Valburgiin litetty pyhimysjuhla on tyyppiesimerkki siitä miten kristillinen traditio on limittynyt esikristilliseen, Sohlberg sanoo.
Historiallisesti Beltanea vietettiin muun muassa Irlannissa. Juhlaan ovat perinteisesti kuuluneet erilaiset hedelmällisyysrituaalit, joilla on pyritty parantamaan muun muassa karjaonnea.
– Monissa Euroopan maissa myös pystytettiin vappusalko, joiden päässä oli pitkiä nauhoja. Saksankielisellä alueella noitien ajateltiin matkustavat vappuyönä viettämään noitasapattia.
Uuspakanoiden keskuudessa toukokuun alku on Sohlbergin mukaan hedelmällisyysteemansa vuoksi myös ihanteellinen naimisiinmenoajankohta. Wiccan vuodenpyörässä Beltane ilmentää Jumalan ja Jumalattaren yhteenliittymistä.
– Jos katsoo vaikkapa Englantia ja Irlantia, niin pakanakentällä tähän rituaaliin saattaa liittyä myös vappusalon pystyttäminen. Muita elementtejä ovat tanssi tulen ympärillä ja tietysti rituaalisten tekstien lukeminen. Beltane-juhlaa viettävät myös suomalaiset uuspakanat kuten wiccat. Erityisesti suuria sapatteja vietetään muutenkin laajalti uuspakanuuden kentällä. Vuodenkierron juhlissa juhlistetaan jumaluuden ilmenemistä kasvussa ja kukoistuksessa, kuihtumisessa ja uudelleen heräämisessä, Sohlberg sanoo.