Opettajaseminaarien naisoppilaita ohjattiin vuosina 1860–1960 normien mukaiseen tytön, naisen ja naisopettajan rooliin, selviää Lilja Aikion Turun yliopistoon tekemästä väitöskirjasta. Naisoppilaat myös osallistuivat itse osin aktiivisestikin näiden normien ylläpitoon.
Väitöstutkimuksen aineisto koostuu rangaistustapauksista, jotka on kirjattu viiden opettajaseminaarin opettajakokousten pöytäkirjoihin vuosien 1863–1962 välisenä aikana. Ajanjakso alkaa kansalaisyhteiskunnan ja kansanopetuksen synnystä ja päättyy peruskoulun alkuvaiheisiin.
– Vaikka opettajaseminaarien virallinen ja julkinen säännöstö oli kohdistettu yhtälailla nais- ja miesoppilaille, rakensivat opettajakokousten pöytäkirjojen tekstit erilliset normistot nais- ja miesoppilaille. Tavat puhua naisoppilaista loivat kuvaa oikeanlaisesta naiseudesta ja mallikansalaisuudesta, johon naisopettajilla kuului myös kansan äidin rooli, Lilja Aikio sanoo.
Pienikin poikkeaminen näistä osin piilossa olleista normeista kyseenalaisti naisoppilaan sopivuuden opettajaksi. Vaikka naisoppilaita kontrolloitiin enemmän kuin miesoppilaita, he saivat paljon lievempiä rangaistuksia rikkeistään. Niille löydettiin myös selityksiä ja puolusteluja.
– Ainoa poikkeus oli seksuaalitabun loukkaaminen, josta naisoppilaita rangaistiin ankarammin kuin miesoppilaita ja jossa puolestaan miesoppilaita voitiin puolustella.
Naisoppilaiden poikkeavuus opettajaseminaareissa on ollut poikkeamista kirkon patriarkaalisesta käsityksestä eli Jumalan säätämästä järjestyksestä, jossa naisella on määrätty paikkansa, asemansa ja tehtävänsä miehen alapuolella.
– Kun poika- ja miesoppilaiden normeista ja seminaarien säännöistä poikkeamisia on käsitelty opettajakokouksissa rikoksina, on tyttö- ja naisoppilaiden rikkeitä pyritty näkemään muun muassa sairauden kaltaisina moraalia ja ymmärrystä heikentävinä tiloina, Aikio sanoo.
Naisopettajuuden malli kansan äitinä ja mallikansalaisena sekä nöyrän, alistuvan, vaatimattoman ja säyseän tosinaisen mallit olivat lähes yhdenmukaiset, ja ne ovat luoneet ja ylläpitäneet tyttö- ja naisoppilaiden toiseutta.
Seminaarin ohjeistuksissa oppilaita kehotettiin keskinäiseen kontrolliin, mutta tyttö- ja naisoppilaat toteuttivat ohjetta huomattavasti innokkaammin kuin poika- ja miesoppilaat. Kun miesoppilaita kuulusteltiin toisten oppilaiden rikkomuksista, he yleensä kielsivät nähneensä tai kuulleensa mitään. Naisoppilaat sen sijaan kertoivat pyytämättäkin oppilastovereiden rikkeistä ja kuvailivat myös rikkeiden lisäksi toistensa kielteisiä luonteenpiirteitä.
Kasvatustieteen maisteri Lilja Aikion väitöskirja Opettajattareksi sopimaton? Diskurssianalyysi seminaarien naisoppilaiden poikkeavuuden tulkinnasta ja kontrollista Suomessa 1860–1960-luvuilla tarkastetaan Turun yliopistossa 18.3.
Kuva: Cristian Medel. Hymypoika ja hymytyttö-palkintoja alettiin jakaa 1950-luvulla.