Harri Kuhalammen teologian väitöskirja käsittelee Ellen G. Whiten kokonaisvaltaista hengellisyyttä, johon kuuluu ihmisen ja Jumalan välisen suhteen lisäksi tervellinen elämäntapa.
Whiten ja Lutherin käsitys ihmisen ja Jumalan välisen suhteen perusolemuksesta on Kuhalamnen mukaan samankaltainen. Lähtökohtana on Jumalan rakkaus ja hänen armostaan lähtenyt toiminta.
Kuhalammen mukaan White ei näe spiritualiteettia elämän arjesta irrallisena tai erillisenä saarekkeena, vaan ihmistä kaikessa ohjaavana, voimaannuttavana ja mielekkyyttä tuottavana, ensisijaisena ulottuvuutena.
– Ellen White on ollut osa suomalaistakin hengellisyyttä sata vuotta. Oli mielestäni syyttä tarkastella kriittisesti ja analyyttisesti minkälaista Whiten hengellisyys oikein on, Harri Kuhalampi perustelee käytännöllisen teologiana alaan kuuluvan väitöksensä aihetta.
Kuhalampi on itse ollut kolmisenkymmentä vuotta mukana adventtikirkossa, mutta ei enää ole sen jäsen.
Ellen White (1827-1915) oli amerikkalainen kristillinen kirjailija ja uskonnollinen johtaja, jonka profeetallinen, näkyihin perustuva toiminta vaikutti adventismin syntyyn. Hänen kirjoistaan on suomennettu muun maussa Aikakausien toivo, Suuri taistelu, Suuren lääkärin seuraajana, Kristuksen vertaukset ja Tie Kristuksen luo.
Ilmoita asiavirheestä