Jehovan todistajista eronneet varjelevat riippumattomuuttaan, sanoo liikkeestä eronneiden kokemuksia väitöskirjassaan tutkinut Seija Ronimus. Autoritäärisestä uskontokunnasta lähteminen on hänen mukaansa usein pitkä ja vaikea kokemus, johon voi liittyä myös voimakasta sosiaalista häpeää.
– Jotkut uskonnolliset liikkeet ovat sellaisia, että eronneilta kysytään miten ihmeessä tulit koskaan liittyneeksi. Monikaan ei tunnu hämmästelevän sitä miksi liikkeestä lähdettiin. Vaikka moni eronnut yleensä oli itselleen eron jälleen armollinen ja ymmärsi Jehovan todistajiin liittymisen taustalla olleen yksinäisyyttä ja muita elämäntilanteeseen liittyviä syitä, liikkeeseen kuulumista saatettiin varsinkin nuoruudessa nolostella, Turun yliopistossa väitellyt Ronimus sanoo.
Hän käyttää tutkimuksessaan eron jälkeisestä häpeästä muun muassa ilmaisua krapulaidentiteetti. Krapulan tunne liittyi Ronimuksen haastattelemilla 20 entisellä Jehovan todistajalla myös huijatuksi tulemisen kokemukseen.
– Haastateltavat kysyivät kuinka he ovat voineet antaa tämän tapahtua itselleen ja käyttivät kokemuksesta hyvin värikkäitä ilmaisuja.
Monet irtautuneet kokivat hänen mukaansa häpeää jo ennen eropäätöstä.
– Häpeä tuli esiin muun muassa ovelta ovelle työssä, jossa välteltiin sellaisia alueita, jossa asuu koulukavereita. Vilpittömään uskoon ei liity häpeää. Orastavia epäilyjä saatetaan kyllä aluksi peitellä ja ne painetaan taka-alalle, koska yhteisön virallisen opin kyseenalaistaminen ei ole sallittua. Epäilijä saattaa pelätä eron seurauksia. Erottamisessa pelot toteutuvat, ja lähteneestä tulee yhteisön silmissä merkitty ja kartettava ihminen.
Ronimuksen mukaan lähtemiseen saattaa liittyä julkinen nöyryytys, jossa seurakunnan edessä julistetaan ääneen kuka on erotettu tai eronnut. Liikkeen sisällä on myös oma oikeusjärjestelmänsä, johon liittyvät kuulemiset ovat erityisen kiusallisia nuorille ihmisille.
– Erotetuksi tuleminen on eräänlainen tappion kokemus. Sen myötä elämään tulee myös tietty tyhjyyden tunne. Katoaa suuri joukko ihmisiä ja valtava määrä aktiivista tekemistä.
Jehovan todistajista lähteneiden suhde uskontoon oli monen kirjavaa. Ronimuksen mukaan jotkut päätyivät ateisteiksi, osa kirkkoon ja osa arvosti edelleen joitakin Jehovan todistajien opinkohtia tai suhtautui uskontoon yleensä positiivisesti.
– Monikin halusi tuoda esille myös kolikon kääntöpuolta kuten hyviä ystäviä ja hyvää kotikasvatusta. Yhteisön normit ja säännöt koettiin sellaisiksi, että ihmisistä tuli hyvin tarkkoja kaikkien sääntöjen suhteen. Osalla oli hyvin varma mielipide, että mihinkään ihmisten järjestöön en enää liity.
– Moni koki liikkeestä lähtemisen suunnattoman vapauttavana. Se nähtiin myös haastavana, kun täytyy oppia itsenäinen ajattelu eikä kukaan kerro mitä mieltä pitäisi olla. Omaehtoiseen ajatteluun suhtaudutaan Jehovan todistajien keskuudessa kielteisesti. Kaikki kirjallisuus ja kokousrutiinit ovat yhdenmukaisia ja ajattelua säädellään hyvin tarkasti. Tässä yksi syy siihen miksi he suhtautuvat varauksellisesti peruskoulun jälkeiseen koulutukseen, Ronimus sanoo.
Seija Ronimuksen uskontotieteen väitös Vartiossa maailmaa vastaan – tutkimus Jehovan todistajat -yhteisöstä eronneiden kokemuksista on luettavissa täällä.