Vanhoissa hurmoksellisissa herätyksissä korostui huoli omasta sielusta ja tosiuskovaisten erottautuminen hurskastelijoista, selviää filosofian maisteri Mikko Heimola uskontieteen väitöskirjasta. Heimola väitteli keskiviikkona Helsingin yliopistossa. Hän rakentaa tutkimuksessaan herätyksen syntyä selittävän teoreettisen mallin, joka hyödyntää aiempaa herätysliiketutkimuksen tuloksia.
Heimolan testaa luomaansa mallia Suomessa 1800-luvun alussa tapahtuneisiin kristillisiin herätyksiin liittyvillä aineistoilla (keskeisimmässä asemassa Satakunnan hyppyherätys, Pohjanmaan körttiläisherätys ja Kuortaneen vasulaiset).
Heimolan malli osoittaa, että herätyksissä oli yliedustettuna aikansa nouseva keskiluokka, erityisesti itsenäiset talonpojat ja käsityöläiset, joilla oli sekä syitä että mahdollisuudet koota rivinsä taloudellisen ja poliittisen asemansa kohentamiseksi. Näiden muodostamat yhteisöt pyrkivät erottautumaan ympäröivästä yhteiskunnasta poikkeavilla käytös- ja pukeutumisnormeillaan, sekä rajaamaan yhteistoiminnan oman ryhmän jäseniin, esimerkiksi myöntämällä toisilleen korottomia lainoja.
Herätykset myös levisivät aikana ja seuduilla joilla maareformit ja nopeutunut säätykierto tuottivat huolta toimeentulosta ja sosiaalisesta asemasta. Heränneiden julkituotuna motiivina käytökselleen esiintyy kuitenkin huoli oman sielun pelastuksesta, ja erityisesti hurmoksellisuuden katsottiin erottavan tosiuskovat niistä, joiden sitoutuminen uskoonsa oli hurskastelevaa ja mahdollisesti omaa etua tavoittelevaa.
Mikko Heimolan englanninkielinen väitöskirja (Religious Rituals and Social Norms in the Making of Adaptive Systems : Empirical and Theoretical Synthesis on Revivals in 19th Century Finland) luettavissa sähköisessä muodossa täältä