Kirkolliskokousedustajat ovat jättäneet vain viisi uutta edustaja-aloitetta puolen vuoden aikana kirkolliskokouksen täysistunnon käsittelyyn. Aloitteiden määrä on melko tavanomainen. Pelätäänkö aloitteita tehdä? Onko viisi aloitetta paljon vai vähän?
– Vaikea määritellä, paljonko on paljon ja paljonko on vähän. Tietysti voisi sanoa, että sopivasti. Se riippuu ihan siitä, minkä katsoo aloitteiden tarkoituksen olevan, pohtii toisen kauden kirkolliskokousedustaja Stig Kankkonen.
Porvoon hiippakuntaa edustava Kankkonen on istunut lukuisia kirkolliskokouksia paitsi edustajana myös toimittajana.
Moni luultavasti ajattelee, että viisi aloitetta puolen vuoden sisään on vähän, vaikkakin yhdellä aloitteella saattaa olla lukuisia allekirjoittajia. Tuntuu, että eduskunnassakin tehdään aloitteita koko ajan. Onko kaikki kirkossa niin hyvin, ettei aloitteita kannata tehdä?
– En tekisi sellaista johtopäätöstä. Nyt täytyy muistaa, että eduskunnassa tilanne on vähän toinen. Siellä tehdään aloitteita ihan oman profiilin nostamiseksi. En sano, ettei kirkolliskokouksessakin voitaisi sellaisia tehdä, mutta siellä suhtaudutaan kuitenkin vähän vakavammin siihen, millaisia aloitteita tehdään, Kankkonen sanoo.
Hän muistuttaa, että aloitteen päämäärän on oltava muutos. Aloitteiden määrä ei saa olla itsetarkoitus.
Miksi et itse ole tehnyt ensi viikolla kokoontuvalle kirkolliskokoukselle edustaja-aloitetta?
– Nyt ei ole sellaista asiaa, että pitäisi tehdä. En koe, että olisi tarvetta aktiivisuuden osoittamiseksi tehdä aloitetta, vaan silloin kun tulee asia, jonka koen niin tärkeäksi. Hyvin moni muu varmaan tekee samalla tavalla.
”Luulen että on turhaa kainoutta ja pelkoa”
Voisiko aloitteiden tekeminen jopa pelottaa joitakin kirkolliskokousedustajia? Kankkonen sanoo, että hänen on vaikea arvioida toisten ajatuksia.
– Luulen, että siinä on vähän turhaa kainouttakin ja turhaa pelkoa. Ehkä ajatellaan, kun aloite tulee valiokuntakäsittelyyn ja sitten lähetekeskusteluun, että miten siihen suhtaudutaan. Ollaan ehkä vähän turhan herkkiä.
– Ja vaatiihan aloitteen tekeminen työtä, ehkä monilla ei ole aikaa siihen. Täytyy muistaa, että kansanedustajat tekevät kokopäivätyötä, heillä on avustajia ja virkamieskunta, jolta voi kysyä. Siksi tässä asiassa ei voi eduskuntaa ja kirkolliskokousta verrata toisiinsa.
Kankkosella ei ole kovin hyvää näppituntumaa siitä, kuinka moni edustaja-aloite johtaa toimenpiteisiin. Hänestä asia olisi tärkeää selvittää.
– Tuntuu, että aika usein kuitenkin käy niin, että asia jätetään raukeamaan valiokuntamietinnössä. Yhteen aikaan oli niin, että jos asia yleisvaliokuntaan meni, se ei edennyt. Se valiokunta oli sellaisessa maineessa – nyt tilanne on muuttunut.
Nämä viisi aloitetta uutena käsittelyssä
Turun kristilliselle opistolle viisi- tai kuusipäiväiseen, tilanteesta riippuen, istuntoon kokoontuva kirkolliskokous saa siis pöydälleen tällä kertaa viisi uutta edustaja-aloitetta. Yhdessä, yhdeksän kirkolliskokousedustajan allekirjoittamassa edustaja-aloitteessa vaaditan selvitystä vieraskielisen työn järjestelyistä kirkossa. Kirkon eräs suurimmista lähitulevaisuuden haasteista on aloitteen tekijöiden mukaan vieraskielisten määrän voimakas kasvu ja heidän integroimisensa seurakuntayhteyteen. Selvityksessä pitäisi pohtia vieraskielisen työn strategisia kysymyksiä, työnjakoa ja resursseja.
Kirkolliskokousedustaja Aulis Ansaharju esittää aloitteessaan, että kirkolliskokous antaisi kirkkohallitukselle toimeksiannon sisällyttää henkilöseurakuntien muodostamisen mahdollisuus vireillä olevaan Uusi Seurakuntayhtymä 2015 rakenteeseen. Ansaharjun havainnon mukaan eräs jäsenmäärän pienenemiseen vaikuttava asia on, että monet herätyskristillisen uskonkäsityksen omaavat ja Raamatun sanaan pitäytyvät kirkon jäsenet kokevat kansankirkossamme tapahtuneet muutokset liian suuriksi voidakseen enää sitoutua täydellä sydämellä sen toimintaan. Hänen mielestään olisi viisautta antaa näille kirkon uskovaisille elintilaa kansankirkossamme luomalla joustavia rakenteita esimerkiksi henkilöseurakuntamallin avulla.
Hän toteaa, että henkilöseurakunta-tyyppisiä rakenteita on luotu muun muassa Norjassa ja Tanskassa.
Peräti 25 kirkolliskokousedustajaa on allekirjoittanut aloitteen, jossa vaaditaan kirkon organisaatiojärjestelmän uudistamista ja kirkon keskushallinnon supistamista. Allekirjoittajien mukaan on tehtävä kattava selvitys kirkon nykyisen organisaatiojärjestelmän eduista ja haitoista ja laadittava nykyjärjestelmälle vaihtoehtoinen malli kirkon hallinnon, talouden ja toiminnan organisoimiseksi.
Kirkolliskokousedustajat Markku Orsila, Antti Sipola ja Mika Nurmi esittävät edustaja-aloitteessaan kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen lisäaineistoa. Aineisto ottaisi huomioon lasten ja vihittävien aikuisten tilanteen silloin, kun avioliittoon vihkimisessä on kyse uusperheen muodostumisesta tai vihitään paria, joka on elänyt avoliitossa ja jolla on lapsia.
Kirkolliskokousedustaja Tuulikki Väliniemi esittää puolestaan, että kirkolliskokousedustajan varaedustaja kutsutaan aina paikalle varsinaisen jäsenen estyessä osallistumasta. Tällöin valtakirja kirkolliskokoukseen myönnettäisiin osalle viikkoa varsinaiselle ja osalle viikkoa varaedustajalle silloin, kun siihen ilmenee tarvetta.
Isoja asioita pöydällä
Kankkonen arvaa, että osa aloitteista saattaa mennä eteenpäin. Selvityksen tekeminen vieraskielisen työn järjestelyistä ei ole hänelle oikein auennut. Vaihtoehtojen lisäämistä avioliiton vihkimiseen hän uskoo pohdittavan joka tapauksessa.
– Varaedustajista on keskusteltu aika paljon, kyllähän siitä voi aloitteenkin tehdä.
Kankkonen huomauttaa, että kirkkohallituksen ja kirkolliskokouksen ehdotuksessa seurakuntarakenteeksi on jo sanottu selvästi, että parokiaalisysteemiin eli kotikunnan perusteella määräytyvään seurakuntaan ei tehdä muutoksia.
– Muuten voi henkilöseurakunnista olla montaakin mieltä ja luulen, että siihen ollaan menossa, mutta ei ehkä oikein istu, että asia kytketään nyt seurakuntarakenneuudistukseen, Kankkonen pohtii henkilöseurakunnista tehtyä edustaja-aloitetta.
Kirkon keskushallinnon uudistus on Kankkosen mielestä jo muutenkin vireillä ilman edustaja-aloitettakin.
Kirkolliskokouksessa on edustaja-aloitteiden lisäksi monia muita, isoja asioita käsittelyssä. Se pureutuu muun muassa kirkon yhteisöverotukseen, seurakuntarakenteeseen, lapsivaikutusten arviointiin sekä kirkon keskusrahaston tilinpäätökseen.
Kirkolliskokous alkaa 5.5.