”Vaikeinta työssä oli pitää kriisihartauksia kouluilla”

Koulutukseni kirkon työntekijäksi alkoi jo pienenä tyttönä tyttökerhoista ja partiosta, kertoo eläkkeelle jäänyt nuorisotyönohjaaja Eeva-Kaija Nygård Kokkolasta.

Kuka olet? Milloin jäät eläkkeelle? Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa?

Minä olen Nygårdin Eeva-Kaija (os. Luoto). Jäin eläkkeelle syksyllä 2012 Kokkolan suomalaisesta seurakunnasta nuorisotyönohjaajan virasta. Virkatehtäväni oli varhaisnuorisotyö.

Kerro lyhyesti itsestäsi ja työurastasi

Olen kotoisin Oulusta ja lähdin maailmalle jo hyvin nuorena. Opiskelin kansanopistossa ja kansankorkeakoulussa Lutheropistossa. Kansankorkeakoulun jälkeen menin nuoriso-ohjaajaksi Etelä-Karjalaan Lemille, olin silloin vasta 17-vuotias. Lemillä olin neljä kuukautta, minkä jälkeen palasin Ouluun ja suoritin Oulussa Kunnallisen Nuoriso/vapaa-ajanohjaajan kurssin. sitten lähdin Opiskelemaan Raudaskylän kristilliseen opistoon nuoriso-ohjaajaksi.

Valmistuttuani 1974 menin Haapajärvelle nuoriso-ohjaajaksi. Kahden vuoden työskentelyn jälkeen vuonna 1976 siirryin Kokkolan suomalaisen seurakunnan nuorisotyönohjaajan virkaan. Tehtäväalueenani olivat alakouluikäiset 7-14v tytöt ja pojat eli varhaisnuoret. Erityisesti keskityin tyttötyöhön.

Avioiduin vuonna 1979 ja minulla on kaksi aikuista tytärtä ja yksi lapsenlapsi.

Kuinka hyvin koulutus antoi sinulle eväitä työelämään?

1970-luvulla saamani koulutus syvensi sekä vahvisti jo Oulun seurakunnan kasvatustyöstä lapsena saamaani kokemusta tästä ammatista. Koulutukseni kirkon työntekijäksi siis alkoi jo pienenä tyttönä tyttökerhosta, partiosta ja seurakunnan leireiltä sekä rippikoulun kautta seurakuntanuorista.

Mikä on ollut työurasi vaikein paikka?

Työurani vaikeimpia hetkiä ovat olleet kouluissa pidetyt kriisihartaudet. On haasteellista sanoittaa lapsille asiaa, johon itselläkään ei ole mitään selvää vastausta. Toisaalta on ollut armahtavaa huomata, etten anna vastauksia itsestäni, vaan vahvistan sitä, mitä Jumala on luvannut. Viestini on ollut se, että Jumalan rakkaus on kaikkea ymmärrystä ylempi.

Mikä oli erityisen hauskaa tai mukavaa työssäsi?

Hauskinta ja mukavinta työssäni oli lasten suora palaute, että oli kivaa olla mukana muun muassa leirillä ja seuraavaa kertaa jo odotetaan.

Millaiset muistot ovat jääneet vahvimpina mieleen?

Vahvimpina muistoina minulle ovat jääneet mieleen leirien loppuhartaudet, jossa aina lopuksi hiljennyimme Herran siunaukseen. Näin saattelin lapset lähtemään omiin koteihinsa sinne arkeen. Tämä oli parhainta, mitä pystyin heille jakamaan.

Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?

Työn hyviä ja huonoja puolia on vaikeaa kirjata. Ehkä se on tuo työaika, minkä kanssa joutui taiteilemaan: se oli sekä hyvä että huono asia. Huonona koin sen silloin, kun omat lapset olivat pieniä. Toisaalta koin osittain hyvänäkin työajan joustavuuden.

Hyvää työssäni oli myös se, että sain keskittyä yhteen kasvatustyön työmuotoon.

Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?

Voimaa työssä jaksamiseen sain perheestäni, ystävistäni ja harrastuksistani. Näitä mieluisia harrastuksia minulla ovat edelleen ikoninmaalaus, puutarhanhoito ja seurakuntayhteys.

Miten kirkko on muuttunut työssäoloaikanasi?

Mielestäni kirkon perusasia ei ole muuttunut, vaan yhteiskunta on muuttunut. Minun kirkossani on edelleen Sana ja sakramentit. Kirkko joutuu nykyään enemmän perustelemaan olemassaoloaan. On paljon ihmisiä, jotka ovat kaukana kirkon toiminnasta.

Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän jatkossa?

Näen kirkon tulevaisuuden sen jo tehdyssä vahvassa kasvatustyössä ja siinä, että mukana on ihmisiä, jotka sitoutuvat kirkon sanomaan ja toimintaan.

Heikot talousnäkyvät johtavat henkilövähennyksiin. Toivoisin, että kasvatuksen perusvirat pysyisivät.

Minkä viisauden haluaisit jättää kirkossa työskenteleville?

Viisautta ja elämänohjetta ei minulla ole antaa, mutta sen ajatuksen voisin jakaa, mistä jo Saarnaaja tekstissään muistuttaa: Kaikella on aikansa maanpäällä!

Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?

Minulla on lämpimät ajatukset Kokkolan suomalaisen seurakunnan entisestä kirkkoherrasta rovasti Heikki Vaahtoniemestä. Hän oli esimiehenä oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Asiat, jotka hän otti hoitaakseen, hän myös hoiti.

Mitä harrastat? Mitä aiot tehdä eläkeläisenä?

Tuntuu hyvältä olla eläkkeellä. Saan olla mummu pienelle lapsenlapselleni ja yritän pitää huolta itsestäni sekä läheisistäni. Olen kiitollinen lähes 40 vuoden työurastani ja ihmisistä joita olen saanut kohdata.

Kuva on ottanut Lasse Nygård.

Edellinen artikkeliKylväjä ei vie nuoria Ukrainaan
Seuraava artikkeliHotellitoiminta jatkuu Seurakuntien talossa Tampereella