Suomen evankelis-luterilainen kirkko on julkaissut pappien tueksi uuden materiaalipaketin liittyen avioliittoon vihkimiseen tai avioliiton siunaamiseen uusperheissä.
Materiaali sisältää papille pohdittavaa ennen vihkiparin kohtaamista, tietoa uusperheestä sekä ehdotuksia vihkitoimitukseen tai avioliiton siunaamiseen. Materiaali pyrkii vastaamaan esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Kuinka huomioin perheen lapset? Kuinka sukkuloin sukulaissuhteiden viidakossa? Kuinka pappina voin virittää päätäni, kun valmistaudun uudelleen avioituvien vihkimiseen?
”Vähän enemmän jännitteitä”
Uusparin avioliittoon vihkiminen tai avioliiton siunaaminen ei poikkea juridisesti sisällöltään muista vihkimisistä tai avioliiton siunauksista.
– Enimmäkseen uusperheiden vihkimiset ovat varsin samanlaisia kuin muutkin. Ilmassa on kuitenkin yleensä vähän enemmän jännitteitä, kertoo pastori Terhi Paananen, joka on toinen nyt julkaistun materiaalin kirjoittajista.
Vihkimisessä tai avioliiton siunaamisessa on tärkeää huomioida eletty elämä, uusperheessä elävät lapset ja aikuiset ja heidän elämäntilanteensa. Julkaistussa materiaalissa painotetaan erityisesti lasten huomioimista niin vihkikeskustelussa kuin itse avioliittoon vihkimisessä.
Kun parilla on ei-yhteisiä lapsia, lasten huomioimiseen on syytä kiinnittää vielä enemmän huomiota. Vanhemman uusi liitto voi herättää lapsissa ristiriitaisia tunteita, vaikka suhde vanhemman uuteen puolisoon olisikin jo muotoutunut toimivaksi.
Lapsen tai nuoren osallistuminen vihkitoimitukseen voi olla yksi mahdollisuus vahvistaa lapsen kokemusta kuulumisesta perheeseen. Lapsi voi esimerkiksi toimia tekstin tai rukouksen lukijana, huolehtia kukkakimpusta vihkimisen aikana tai huolehtia vihkisormuksesta vihkimisen alkuosan ajan. Lapset voivat saapua kirkkoon kulkueessa vihkiparin edellä tai jäljessä.
Suudelma jokaisen aamenen jälkeen
Uusperheen suurimmat haasteet syntyvät siitä, että uuden parisuhteen muotoutuessa on huomioitava myös suhteeseen kuulumattomia ihmisiä. Entiset puolisot ja lapset on otettava huomioon tavalla tai toisella. Tilanne voi herättää monenlaisia vaikeita tunteita sekä ulkopuolisuuden, kateuden ja riittämättömyyden kokemuksia.
Sukulaisten ja ystävien sekä myös seurakunnan ja papin tarjoamalla tuella on iso merkitys sille, millaisia seurauksia näillä muutoksilla on aikuisten ja lasten elämään.
– Oli kerran sellainen uusaviopari, jolle sanoin, että siinä kohdassa, missä sanon aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen aamen, he voivat suudella. Kun vihkikaavassa on monta aamenta, he päättelivät, että jokaisen jälkeen on suudeltava. Hääpäivästä lähtien he suutelevat edelleen aina, kun sanotaan aamen. Ei huono tapa minusta. Jos kaikki uusparit tai ekakertalaiset suutelisivat aina aamenen jälkeen, meillä olisi paljon enemmän onnellisia avioliittoja, Terhi Paananen sanoo.
Uusperheiden määrä kasva koko ajan
Uusperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa asuu vähintään yksi alaikäinen vain toisen puolison lapsi. Vuonna 2014 kaikista lapsiperheistä noin 10 prosenttia oli uusperheitä, ja niissä asui noin 9 prosenttia kaikista suomalaisista lapsista.
Jos lapsi voisi olla kirjoilla molempien vanhempiensa luona, luku nousisi 15 prosenttiin. Noin puolet uusperheiden vanhemmista eli vuonna 2014 avioliitossa ja puolet avoliitossa. Vaikka kahden biologisen vanhemman muodostama ydinperhe on edelleen yleisin perhemalli, niin uusperheiden määrä kasvaa koko ajan.