Poliisihallituksen arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiho on huolissaan kaavaillusta uudesta rahankeräyslaista. Sisäministeriön käynnistämä hanke voi johtaa Laihon mukaan jopa terrorismin tukemiseen rahankeräysten avulla.
– Ylipäänsä harmaan talouden toimijat taputtavat riemulla käsiään. Siinä avautuu erinomainen mahdollisuus monenlaiseen taloudelliseen rikollisuuteen.
Laihon mukaan kaavailtujen lakimuutosten jälkeen rahankeräystä käytettäisiin erittäin todennäköisesti myös rahanpesuun.
Laiho muistuttaa, että Suomi on osallisena OECD-järjestön rahanpesua ja terrorismin rahoitusta vastustavan FATF-toimintaryhmän (Financial Action Task Force on Money Laundering) työskentelyssä.
Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) on asettanut lainsäädäntöhankkeen rahankeräyslain uudistamiseksi. Tavoite on siirtyä nykyisestä rahankeräysten ennakollisesta lupamenettelystä ilmoituksenvaraiseen menettelyyn. Rahankeräyksiä ja keräysvarojen käyttöä valvottaisiin ilmoitus- ja tilitysvelvollisuudella. Keräykset mahdollistettaisiin myös muille kuin yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille myös muuhun kuin yleishyödylliseen toimintaan.
– Uudella lailla voi olla arvaamattomia vaikutuksia koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Jos kuka tahansa voi koska tahansa ilmoituksen tehtyään ryhtyä keräämään rahaa mihin tarkoitukseen tahansa, se tarkoittaa vapautta ihmisille, yrityksille, yhteisöille mutta myös julkiselle vallalle kerätä rahaa ilman tehokkaita valvontamekanismeja, Laiho sanoo.
– Tähän saakka on lähdetty siitä, että julkinen valta ei kerää rahaa, siihen on tullut jo muutoksia, kun kansallisgalleria, yliopistot, kirkko ja hiippakunnat ovat jo saaneet mahdollisuuden saada rahankeräyslupa. Rahankeräyslain alkuperäinen tarkoitus on siten jo hämärtynyt. Eivät nämä julkiset toimijat harjoita vapaata kansalaistoimintaa. Kun uusimmassa lakihankkeessa on tarkoitus luopua yleishyödyllisyysperiaatteesta, tämä perintö häipyy kokonaan.
Laihon mukaan nyt ajatellaan, että rahankeräysten kansalaisvalvonta olisi riittävä keino ja sitten poliisi voisi jälkikäteen puuttua peliin.
– Tässä on aika lailla sinisilmäistä ajattelua. Luvan hakeminen on ollut perinteisesti keino, jolla ennakolta pystytään estämään väärinkäytöksiä. Jos nyt kuka tahansa saa kerätä, kyllä siinä on kansalaisilla aika vahtiminen. Jos väärinkäytökset yleistyvät, se vaikuttaisi merkittävästi kansalaisten lahjoitustahdon vähenemiseen. Tämä puolestaan heijastuisi välittömästi kielteisesti kolmannen sektorin toimintaedellytyksiin.
Entä mikä keinoksi, mikä olisi Laihon oma ratkaisu?
– Syyskuun alussa voimaan tulleella lainmuutoksella mahdollistettiin rahankeräysluvan antaminen jopa enintään viideksi vuodeksi. Tällä sääntelyllä on mahdollisuus merkittävästi purkaa sekä järjestöjen että viranomaisten hallinnollista taakkaa. Tuottojen käytön valvonnan tehostaminen olisi parempi tapa turvata lahjoittajien lahjoitustahdon toteutuminen. Nykyisenkaltainen ennakkolupa, tilitysvelvollisuus ja tuottojen käytön valvonta estävät edelleen rikollisuutta rahankeräysten yhteydessä tehokkaasti.
Verovapaat rahankeräystuotot voisivat päätyä verolle
Laiho katsoo myös, että suunniteltu sääntely olisi ongelmallinen verotuksen kannalta. Eräs verotuksellinen jakolinja on perinteisesti ollut yhtäältä yksityishenkilöiden palkka- ja pääomatulojen ja lahjojen sekä perintöjen että yritysten elinkeinotulojen verottaminen ja toisaalta yleishyödyllisten yhteisöjen varainhankinnan verosta vapauttaminen.
– Jos rahaa suunnitellun lain mukaan saisi käytännössä kerätä kuka tahansa ja mihin tarkoitukseen tahansa, saattaisi seurauksena olla nyt verovapaiden rahankeräystuottojenkin päätyminen verotettavaksi tuloksi.
Laihon mukaan suunniteltu lainsäädäntö olisi ongelmallista myös esimerkiksi kilpailuoikeuden, sijoittaja- ja kuluttajasuojan sekä monien rahoitusalan lakien soveltamisen kannalta. Suomen ollessa EU:n jäsen ei näiden toimintojen sääntely ole enää kansallinen asia vaan yhteisötason yhteen sovitetun lainsäädännön alaa.
Julkisuudessa on ollut esillä joitakin hengellisten toimijoiden rahankeräyksiä, joita viranomaiset ovat selvitelleet. Kotimaa24 tiedusteli Laiholta, liittyykö hengellisten toimijoiden rahankeräyksiin epäselvyyksiä.
– Näyttää siltä, että erityisesti helluntaiherätyksen tai sitä lähellä olevat hengelliset tahot ovat olleet epätietoisia rahankeräyslain tulkinnoista. Jotkut helluntailaisista rekisteröidyistä yhdistyksistä ovat hakeneet luvan ja jotkut eivät.
Ainakaan tässä vaiheessa nämä tapaukset eivät ole edenneet poliisitutkintaan.
Kyse on lähinnä siitä, että jo nyttemmin kumotun vuoden 1980 rahankeräyslain mukaan vain luterilainen ja ortodoksinen kirkko sekä rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ovat saaneet kerätä kolehdin julkisen uskonnonharjoituksen yhteydessä. Sääntely otettiin vuoden 2006 rahankeräyslakiin muuttamattomassa muodossa.
– Näin kirkot ja rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat on asetettu lainsäädännössä tässä suhteessa yhdenvertaiseen asemaan. Vastaavasti yhdistysrekisterissä olevat yhdistykset, vaikka olisivatkin perustetut uskonnon harjoittamista varten, ovat keskenään yhdenvertaisessa asemassa, kun ne joutuvat hakemaan rahankeräysluvan aikomaansa keräykseen. Uskonnolliset yhdistykset voivat voimassa olevien säännösten perusteella siis saada kolehdin kantoa varten muidenkin laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä rahankeräysluvan.
Poliisihallitus on sisäministeriön alainen keskushallintoviranomainen, joka toimii poliisin ylijohtona.