Kajaanin seurakunnan talousjohtaja Toivo Sistonen jäi eläkkeelle helmikuun alussa. Hän hoiti virkaa 28 vuotta eli helmikuusta 1988 tammikuun 2016 loppuun. Luottamus ja turvallisuus, hyvä yhteishenki sekä vapaa ja leppoisa ilmapiiri ovat hänen mukaansa hyvän työelämän ja hyvän työyhteisön keskeiset tunnusmerkit.
Kajaanin seurakunta oli Sistoselle hyvinkin tuttu ennen talousjohtajaksi tuloa, sillä hänellä oli takanaan pitkä luottamusmiesura.
– Vuonna 1970 minut valittiin nuorisotyötoimikunnan jäseneksi ja vuonna 1979 kirkkoneuvostoon, jossa toimin valintaani saakka. Ensimmäisen palkkanikin olen saanut Kajaanin seurakunnalta. Toimin 1969 koko kesän seurakunnan rippikoululeirillä isosena Joutenlammen leirikeskuksessa.
Kerro lyhyesti itsestäsi ja työurastasi.
– Perheeseen kuuluu vaimo Leea. Lapset (Jukka, Johanna ja Annemari) ovat aikuisia ja heillä on omat perheensä. Lastenlapsia on kolme.
– Ennen seurakunnan talousjohtajan virkaa toimin Kajaani Oy:ssä atk-suunnittelijana ja atk-pääsuunnittelijana. Käytännössä minulla on ollut siis vain kaksi työnantajaa.
Minkälainen koulutus sinulla on? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämän haasteisiin?
– Yo, kaksi atk-alan tutkintoa, MHT-tutkinto, PD-koulutus (Kajaani ammattikorkeakoulu) ja eMBA (University of Oulu). Lisäksi olen käynyt lukuisia johtamiseen ja ammattiin liittyviä lyhyitä ja pitkiä kursseja. Väittäisin että koulutukseni ovat antaneet kohtuullisen hyvät valmiudet hoitaa taloushallinnon tehtäviä.
Mikä on ollut työurasi vaikein paikka?
– Kun tulin virkaan 1988, seurakunnan hallinnossa oli kovia ristiriitoja rakentamiseen liittyvissä kysymyksissä. Osa luottamushenkilöistä halusi rakentaa Linnantauksen toimintakeskuksen ja osa siunauskappelin Paltaniemen hautausmaan yhteyteen. Tilanne oli ristiriitainen, koska seurakunnalla ei ollut varoja kumpaankaan hankkeeseen.
– Sain tehtäväksi valmistella veroäyrin korotuksen, jonka valtuusto sitten hyväksyi. Korotuksen matemaattinen hinnan erotus päätettiin rahastoida. Hankkeistakin päästiin eri valitusten ja ristiriitojen jälkeen yksimielisyyteen. Molemmat hankkeet toteutettiin omarahoitteisesti ja sen jälkeenkin seurakunta on ollut velaton.
Mikä oli erityisen hauskaa tai mukavaa työssäsi?
– Haasteita on riittänyt. Kahta samanlaista työpäivää ei ole ollut. Hyvät ja ammattitaitoiset työtoverit sekä seurakunnan parasta ajattelevat ja yhteistyökykyiset luottamushenkilöt ovat olleet ilo.
– Erityisen palkitsevaa oli toimiminen toistakymmentä vuotta KUA:n lähettämänä talouden ja hallinnon konsulttina Inkerin kirkossa.
Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?
– Olen sanonut, että seurakunnan talousjohtajan virka on maailman paras homma. Ei ole henkilöesimiestä eikä työaikaa. On tosin virkatehtävät ja aikataulut. Paljosta saa itse päättää.
– Toisaalta virkaa liittyy tietynlainen yksinäisyys. Edeltäjäni Viljo Heikkinen opastikin minua sanomalla: ”Se taloustoimiston käytävän viimeinen huone on yksinäinen paikka.” Monesti kaipasin sparrausta tai tietynlaista mentorointia.
– Minua kiehtoi koko virkaurani ajan tehtävien monipuolisuus. Toisaalta olisin halunnut enemmän aikaa perehtyä asioihin vieläkin perusteellisemmin, mutta aina ei ollut aikaa. Tuli tunne, että tietää paljosta vähän, eikä vähästä paljon.
Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?
– Itse työstä. Pystyin hyödyntämään muista kuin kirkollisista luottamustehtävistä (kunnalliset, maakunnalliset ja valtakunnalliset) saamaani kokemusta ja yhteistyöverkostoja. Tietysti onnistumiset palkitsivat.
– Vapaa-ajan harrastukset ovat olleet tärkeitä kuten mökkeily, kalastus ja lukeminen. Aiemmin myös urheiluharrastukset, varsinkin pesäpallo.
Onko kirkko muuttunut työurasi aikana?
– Siitä kun tulin virkaan, seurakunta ja kirkko ovat muuttuneet hyvin paljon. Olen päässyt näkemään muutosta muun muassa Kirkon hallintovirkamiesten puheenjohtajana, Kirkon paikkojen hallituksen puheenjohtajana ja Kirkkopalvelujen hallituksen jäsenenä.
– Viime vuosina työelämä on muuttunut entistä epävakaammaksi, tehokkuutta ja tieto- ja taitovaatimuksia sekä ihmissuhdevalmiuksia korostavaksi. Työntekijään kohdistuvat vaatimukset työssä ovat muuttuneet työelämän muutosten mukana. Organisaatioita, hallintoa ja toimintaa ovat myllertäneet monet uudistukset, erityisesti väestökirjanpito (Kirjuri), kirkon atk-järjestelmät (IITA ja KIPA) sekä palkkausjärjestelmän uudistus.
– Mutta näyttää siltä, että pitempää hengähdystaukoa ei ole vieläkään luvassa. Uudistukset jatkuvat edelleen. Iso kysymys on, mitä tapahtuu seurakuntarakenteille?
– Kirkko elää murroksessa. Haasteita riittää. Seurakuntien jäsenmäärät laskevat. Talouden ennustamista leimaa maailmanlaajuinen epävarmuus ja yllättävän voimakkaat näkemyserot taloudellisesta kehityksestä.
Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?
– Minulla on ollut urani varrella muutamia erikoisen hyviä esimiehiä ja työtovereita. Kajaani Oy:n ajoilta nostan erikseen konttoripäällikkö Paavo Heikkisen nimen. Kirkon palveluksessa ollessa arvostan erikoisen paljon kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Olavi Helistettä. Häneltä sain kannustusta ja tarvittaessa myös rakentavaa kritiikkiä.
Minkä viisauden, elämänohjeen tai testamentin haluaisit jättää kirkossa työskenteleville?
– Kirkko on hyvä työantaja. Olen yrittänyt noudattaa kolmea ohjetta: 1. delegoi, 2. luota alaisiin ja työtovereihin, 3. seuraa omaa ajankäyttöäsi.
– Pidä myös huolta omasta jaksamisestasi. Rakentavasti toteutunut työtoveruus on sekä työyhteisölle että kullekin työntekijälle voimavara, joka auttaa yhteisön jäsentä ja yhteisöä kehittymään.
– Hyvä työtoveruus ja kannustava ilmapiiri auttavat jaksamaan ja kehittymään työssä. Tutkimusten mukaan ne työyhteisöt ovat kaikkein tyytyväisimpiä, joissa on tilaa ongelmatilanteiden käsittelylle ja toisten empaattiselle kuuntelemiselle. Luottamus ja turvallisuus, hyvä yhteishenki, vapaa ja leppoisa ilmapiiri ovat hyvän työelämän ja hyvän työyhteisön keskeiset tunnusmerkit.
Mitä harrastat? Mitä aiot tehdä eläkeläisenä?
– Olen edelleen tiiviisti mukana erilaisissa luottamustehtävissä. Toivon, että nyt jää enemmän aikaa harrastuksille eli lukemiselle, mökkeilylle ja matkustamiselle. Kolme lastenlasta saavat myös varmasti enemmän aikaani.
Kuva: Kotialbumi. Matkailu on Toivo Sistosen harrastus. Hän kävi Kanadan Kalliovuorilla vuonna 2012.