analysoi väitöstutkimuksessaan eteläpohjalaisten eronneiden sekä naistenlehtien kertomuksia avioerosta ja parisuhteen päättymisestä. Hengellisyyden näkökulma ei juuri noussut erokertomuksissa esiin.
Etenkin iäkkäät pohjalaiset eronneet kertoivat erostaan usein traagisena ja rankkana kokemuksena. Se oli ollut aiempina vuosikymmeninä häpeä ja suhteet entiseen puolisoon ja jopa lapsiin olivat menneet poikki. Eron syinä iäkkäät kertojat mainitsivat useimmiten uskottomuuden, alkoholismin ja mielenterveysongelmat. Eroa oli pohdittu vuosikymmeniä. Yhteisö kuitenkin oli useimmiten maaseudulla tukenut eronnutta.
Nuoremmat eronneet, joiden erosta ei ollut kulunut paljon aikaa, kuvasivat eroaan mahdollisuutena positiiviseen muutokseen, joka ainakin ajan kuluttua paransi elämänlaatua ja onnellisuutta. Nuoremmilla eronneilla eron syynä oli usein myös erilleen kasvaminen. Eron jälkeen oltiin myös tiiviisti tekemisissä entisen puolison kanssa, ainakin jos pariskunnalla oli lapsia. Häpeän tunteminen erosta on vähentynyt. Tutkija muistuttaa, ettei tämä suinkaan tarkoita sitä, että nykyisin erottaisiin heppoisin perustein.
Hengellisyys ei juuri noussut esiin erokertomuksissa.
– Seitsemästä 1950- ja 1960-luvuilla syntyneistä kirjoittajista muutama mainitsi kyllä seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksen. Myös sellaisia mainintoja oli joissain vanhempien ihmisten kertomuksissa, että kriisissä oli turvauduttu Jumalaan, oli rukoiltu. Ne olisivat yleensä aika lyhyitä mainintoja. On yllättävää, ettei hengellisyyden näkökulma noussut enempää esille, Hemminki kertoo Kotimaa24:lle.
Ennen ei turvauduttu ammattiapuun
Vanhimpien sukupolvien edustajat kertoivat erostaan useimmiten toteavaan sävyyn, eivätkä turvautuneet ammattiapuun. Nuorempien sukupolvien edustajat kertoivat siitä pohtivasti, ja osa heistä kertoi turvautuneensa eron jälkeen ammattiapuun ja mielialalääkkeisiin.
Naistenlehdissä haastatellut julkkikset kuvasivat avioeroa tai parisuhteen päättymistä useimmiten mahdollisuutena itsetutkiskeluun ja henkiseen kasvuun sekä uuteen, onnellisempaan parisuhteeseen.
Sen sijaan naistenlehtien nimettömissä esimerkkitarinoissa erosta kerrottiin useimmiten kriisinä, mutta myös kasvun paikkana. Eron traagisia puolia tuotiin enemmän esille kuin julkisuuden henkilöiden haastatteluissa. Eron syinä mainittiin uskottomuuden ja erilleen kasvamisen lisäksi toisinaan puolison mielenterveysongelmat.
Etenkin kaupungeissa asuvilla eronneilla ei enää ole laajoja sukulaisuuteen ja naapuruuteen perustuvia sosiaalisia verkostoja. Lasten vuoksi ollaan kuitenkin halukkaita asumaan lähekkäin entisen puolison kanssa, jolloin esimerkiksi lasten vuorohoito on mahdollista. Hemminkin mukaan eronneiden vertaistukea, eroryhmiä ja eroseminaareja tarvitaan enemmän kuin ennen.
* YTL Arja Hemmingin sosiologian väitöskirjan nimi on ”Kertomuksia avioerosta ja parisuhteen päättymisestä – Suomalainen eropuhe pohjalaisten kirjoituksissa ja naistenlehdissä”
* Väitöstilaisuus on Jyväskylän yliopistossa lauantaina 27.11.
* Tutkimuksen aineiston muodostivat Ilkka-lehden ilmoituksen avulla vuonna 2005 kerätyt 15 eronneen pohjalaisen kertomukset sekä Me Naiset -lehdessä vuosina 2004 ja 2007 julkaistut 18 artikkelia.
(Kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen)