Kun kardinaali Joseph Ratzinger keväällä 2005 valittiin paaviksi, hänen edeltäjänsä oli hallinnut Pietarin istuinta ennätykselliset 27 vuotta. Benedictus XVI peri Johannes Paavali II:lta kirkkoa repivän pedofiiliskandaalin, joka nousi vahvemmin julkisuuteen paavin dynaamisten otteiden ansiosta, sanoo paaviudesta kirjoittanut historiantutkija Jussi Hanska. Hänen mukaansa paavin maanantaina ilmoittamalle eropäätökselle täytyy hakea vertailukohta kauempaa historiasta kuin julkisuudessa on esitetty.
– Vuonna 1415 tilanne oli erilainen, koska paaveja oli yhtä aikaa kolme. He tekivät tilaa, kun hajaannuksen päättymisestä päästiin sopuun. Edellinen yksittäisen paavin ero on 1200-luvun lopulta, kun Celestinus V luopui vallasta, Hanska sanoo.
Kokonaisarviona Benedictus XVI:sta valtakausi jää historiaan Hanskan mukaan ennakoitua maltillisempana.
– Hänen maineensa oli konservatiivisempi ja odotettiin, että paavin valinnasta seuraa jyrkkiä linjanvetoja ja hajaannusta. Asiat ovat menneet odotettua paremmin.
Helmikuun lopussa vallasta luopuvan Benedictuksen seuraaja ei Hanskan mukaan tule suuresti poikkeamaan edeltäjästään.
– Kaikki vaalikelpoiset eli alle 80-vuotiaat kardinaalit ovat Johannes Paavali II:n ja Benedictus XVI:sta nimittämiä. He ovat nimittäjiensä näköisiä miehiä, kirkkopoliittisia ja opillisia konservatiiveja. En näkisi, että luvassa on muutoksia ehkäisylinjauksissa tai suhtautumisessa naispappeuteen. Myöskään nykyisestä poikkeavan innokasta pyrkimystä ekumeniaan tuskin on luvassa.
Spekulaatio seuraajasta käynnissä
Paavipörssiä työkseen pyörittävät toimittajat ovat Hanskan mukaan päivittäneet listoja tulevista paavikandidaateista jo vallasta luopuvan paavin voiman päivinä.
– Nyt siellä tehdään töitä vuorotta ja mietitään ketkä ovat vahvoilla. Ainoa ehdottomasti toteutuva sääntö paavinvaalissa on, että mikään sääntö ei pidä paikkaansa. Jos jokin pitää paikkansa, niin se on se, että vaalia ei voiteta paalupaikalta. Yllätys on 1900-luvulla ollut tavanomainen ratkaisu.
Kun paavi luopuu vallasta, herää kysymys mitä hän tekee ja millaisen roolin hän omaksuu eläkkeellä. Hanska näkee Benedictus XVI:lla kaksi vaihtoehtoa.
– Jos hän vetäytyy täydelliseti syrjään kuten oletan hänen tekevän, sitten tilanne ei ole nykyistä kummempi. Jos hän jää aktiiviseksi toimijaksi tilanne on uusi.
Hanska arvioi paavin päätyneen eroratkaisuunsa todistettuaan läheltä edeltäjänsä heikkenemisen.– Ehkä tässä on tarkoitus luoda ennakkotapaus sille, että paavi voi erota.
Aina ei hallitsijoiden ja kirkkoruhtinaiden ole tarvinnut jäädä syrjään terveydellisistä syistä. – Tiettävästi Jugoslavian valtiota hallitiin 30 päivää sen jälkeen, kun Tito oli kuollut ilman, että kuolemasta oli kerrottu kenellekään, Hanska sanoo.