Turun Henrikinseurakunnassa kokoontuu tänä keväänä tavaranraivaajien vertaistukiryhmä. Tavaran raivaaminen voi tuntua vaikealta, mutta se saa monet pohtimaan elämän arvojärjestyksiä.
Henrikinseurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Heli Lindroos kertoo, että seurakunnassa oli vastaava ryhmä 3−4 -vuotta sitten. Ryhmällä oli tällöin valtava suosio, ja nyt myös uudet ryhmät ovat täynnä ilmoittautuneita.
Lindroosin mielestä ryhmä sopii hyvin osaksi seurakunnan toimintaa.
– Diakoniatyö on ihmisten auttamista ja kuuntelemista, ja sen yhtenä tarkoituksena on elämän ja toivon ylläpitäminen. Koska tavara aiheuttaa monille ahdistusta, nämä ryhmät vastaavat todelliseen tarpeeseen, Lindroos sanoo.
Lindroos toteaa, että kristilliseen elämään liittyy vahvasti kohtuullisuus. Ryhmässä ja tavaraa raivatessa pohditaan myös oman elämän arvo- ja tärkeysjärjestyksiä.
Ihmisillä liittyy aiheeseen hyvin isoja kysymyksiä. Lindroosin mukaan etenkin monet keski-iän ylittäneet painivat tavaran kanssa myös eksistentiaalisten kysymysten ytimessä: Mikä on tärkeää? Missä on minun turvani, tavaroissa vai jossain muussa? Mitä suvun tavaroita pitää säilyttää pelkästä velvollisuudesta?
”Tavarat syövät valtavasti ihmisten aikaa”
Lähtölaukauksena ryhmille ammattijärjestäjä ja kulttuurihistorioitsija Ilana Aalto piti Henrikinseurakunnassa luennon, jossa hän kertoi tavaroiden kulttuurihistoriasta.
– Aalto kertoi miten tavarat syövät valtavasti ihmisten aikaa, kun ihmiset etsivät, siivoavat ja huoltavat niitä.
Yhteisen alun jälkeen ryhmät kokoontuvat neljä kertaa kahden viikon välein. Kaikenikäisille suunnatuista ryhmistä toinen kokoontuu päivisin ja toinen iltaisin.
Ryhmässä on tärkeää ryhmäläisten keskinäinen tuki ja tsemppaus. Lindroos korostaakin, että tukiryhmiin kuuluu aina toisten tukeminen, oli aihe sitten mikä tahansa.
Ryhmien vetäjänä toimii Lindroosin kanssa seurakunnan toinen diakoniatyöntekijä Mia Lehtonen. He ovat tutustuneet laajasti aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Muoti-ilmiöksi noussutta KonMari-kirjaa ryhmässä ei kuitenkaan käytetä.
Lindroos suosittelee toimintamuotoa myös muille seurakunnille, sille toiminnalle on ollut selkeästi valtava tarve.
– Tavaranraivaus on monelle ahdistava ja iso asia, ei mitään kivaa pikku järjestelyä. Se on myös kestoltaan pitkä projekti, jota pitää tehdä pienissä paloissa, Lindroos sanoo.
Kuva: Saara Paatero
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***