Viime vuoteen saakka kansanedustajana toiminut rovasti Kimmo Kivelä
valittiin viime viikolla pohjoissavolaisen Kiuruveden seurakunnan kirkkoherraksi. Kivelä ei ole Kiuruveden papistossa ensimmäinen laatuaan: hän on peräti viides pappi, joka on palvellut sekä Kiuruveden seurakunnassa että ollut kansanedustaja.
Kesäkuun alussa kirkkoherrana aloittava Kivelä oli perussuomalaisten kansanedustaja 2011–2017 ja Sinisen tulevaisuuden kansanedustaja 2017–2019.
Pappeja, joilla on uransa aikana ollut sekä Kiuruveden seurakunnan papinvirka että kansanedustajan valtakirja, ovat olleet Wilhelmi Malmivaara, Väinö Malmivaara, Elias Simojoki ja Tatu Malmivaara.
Wilhelmi Malmivaara oli Kiuruvedellä pappina 1879–1892. Poliittisen uransa hän teki vasta Kiuruveden-vuosiensa jälkeen: Malmivaara oli pappissäädyn jäsenenä vuosien 1897, 1899, 1900 ja 1904–1905 säätyvaltiopäivillä ja sen jälkeen eduskunnassa vuodet 1907–1918 Suomalaisen puolueen ja 1918–1920 Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana.
Väinö Malmivaara oli Kiuruveden kirkkoherra vuosina 1926–1943. Kokoomuksen kansanedustaja hän oli 1927–1933.
Elias Simojoki toimi Kiuruveden kappalaisena 1929–1940. Hän oli Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) kansanedustaja vuosina 1933–1939.
Tatu Malmivaara oli Kiuruvedellä 1935–1936 kirkkoherran apulaisena ja 1945–1955 pitäjänapulaisena. Kokoomuksen kansanedustajana hän toimi vuosina 1945–1948.
Kiuruvesi on harvinainen pappeuden ja politiikan kohtauspaikka
Se, että maaseutupitäjän seurakunnassa kohtaavat monen papin ja kansanedustajan urat, on harvinaista. Kiuruvedellä saattaa olla hallussaan tämän alan ”Suomen ennätys”.
Näin ajattelee kirkon ja politiikan suhdetta tutkinut Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Jouko Talonen.
– On mahdollista, että joistakin suurista kaupungeista on tullut yhtä paljon tai enemmän pappeja eduskuntaan. Mutta yhdestä ja samasta seurakunnasta tuskin on, Talonen arvioi.
Muista pienemmistä pappeuden ja kansanedustajuuden kohtauspaikoista Taloselle tulee mieleen lähinnä Lapua, jossa ovat palvelleet pappeina jo mainitut Wilhelmi Malmivaara (1900–1921) ja Väinö Malmivaara (1943), sekä Kaarlo Rietrikki (K. R.) Kares (1924–1942). Kares oli Suomalaisen puolueen kansanedustaja 1907–1909, kokoomuksen edustaja 1922–1927 ja viimeksi IKL:n edustaja 1933–1942.
Ylitorniolla palvelleista papeista kansanedustajia ovat Talosen mukaan olleet Leonard Pietari Tapaninen (IKL:n kansanedustaja 1933–1936) ja Lauri Impiö (kokoomuksen kansanedustaja 1975–1987).
Pitkäaikaisia kansanedustajapappeja ovat Talosen mukaan eräiden aiemmin mainittujen ohessa olleet esimerkiksi Antti Kukkonen (Maalaisliitto 1919–1945 ja 1954–1962), Paavo Virkkunen (kokoomus 1914–1936 ja 1939–1945), Lauri Ingman (Suomalainen puolue 1907–1918, Kokoomus 1918–1919 ja 1922–1929), Erkki Koivisto (Kokoomus 1945–1966), Lennart Heljas (Maalaisliitto 1939–1958), Vilho Kivioja (Maalaisliitto 1929–1945), Antero Juntumaa (Suomen kristillinen liitto 1972–1983), Anssi Joutsenlahti (Suomen Maaseudun Puolue 1979–1987 ja perussuomalaiset 2011–2015) sekä Ilkka Kantola (SDP 2007–2019).
Ingman, Kukkonen, Heljas ja Virkkunen ovat olleet myös valtioneuvoston jäseniä. Lauri Ingman oli Suomen pääministeri 1924–1925.
Kokoomus on menettänyt asemaansa pappispuolueena
Talosen mukaan vuodesta 1907 lähtien merkittävin ”pappispuolue” eduskunnassa on ollut Kansallinen Kokoomus.
– Pohja tälle luotiin jo vuoden 1907 vaaleissa, joissa pappeja valittiin 11. Kuusi oli vanhasuomalaisia (josta myöhemmin kasvoi kokoomus), kolme Ruotsalaisen kansanpuolueen edustajia, yksi nuorsuomalainen ja yksi Suomen kristillisen työväenliiton edustaja.
Isänmaallinen kansanliike oli kuitenkin omana aikanaan lyhytaikaisesti suurin pappispuolue.
– Vuonna 1935 eduskunnassa oli 13 pappia, joista kuusi oli IKL:ssa. Silloisesta IKL:n 15 kansanedustajan eduskuntaryhmästä pappeja oli kolmannes, Talonen tietää.
Kokoomuksen johtavan pappispuolueen asema pysyi 1960-luvulle saakka. Sen jälkeen kuva alkoi muuttua.
– Jo 1930-luvulta alkaen myös Maalaisliitto keräsi listoilleen pappeja. Ensimmäinen demaripappi, Pentti Niemi, valittiin eduskuntaan vuonna 1948 ja SKDL:n listoilta ensimmäinen, Terho Pursiainen, vuonna 1970.
2000-luvulla pappien poliittisessa jakaumassa näkyy Talosen mielestä entistä suurempi moniarvoisuus. Kokoomus on edelleen menettänyt otettaan papiston taustapuolueena. Poliittinen kenttä on laajentunut, ja 1990-luvulta alkaen kuvioon ovat tulleet mukaan myös vihreät.
– Nykyisin politiikassa on luontevasti myös vasemmistolaisia pappeja, mutta pääosin politiikassa olevat papit ovat edelleen porvarillisia.
Vuoden 2019 vaaleissa mentiin Talosen mukaan ”kierros auringon ympäri”.
– Papeiksi vihittyjä kansanedustajia on keskustassa kaksi ja perussuomalaisilla yksi. Edelliset ovat Pekka Aittakumpu ja Mikko Kinnunen, jälkimmäinen Jari Koskela.
Talosen arvion mukaan kansanedustajuus ja poliittinen kokemus ovat antaneet papeille hallintokokemusta myös kirkollisten tehtävien hoitamiseen. He ovat pystyneet hyödyntämään politiikassa syntyneitä yhteiskuntasuhteita.
– Vilho Kivioja, joka käsitykseni mukaan istui aikanaan eduskunnassa Urho Kekkosen vierustoverina, hyödynsi suhdetta presidenttiin jopa Oulun hiippakunnan piispanvaalin taustakuviossa vuonna 1962, Jouko Talonen sanoo.
”Täällä Pohjantähden alla” vaikuttanut pappien imagoon
Kiuruveden viides kansanedustajapappi Kimmo Kivelä kertoo olevansa nöyrä uuden tehtävän edessä.
– Kävin Kiuruveden kirkon sakastissa ja sen seinien valokuvista katsoivat menneiden aikojen kuuluisat kansanedustaja- ja muut papit. Kiuruvesi on hieno paikka, Kivelä sanoo.
Eduskuntauransa aikana ja vielä tälläkin hetkellä Kivelä on ollut virkavapaalla Järvi-Kuopion seurakunnan kappalaisen virasta. Aikaisemmin hän työskenteli Vehmersalmen kirkkoherrana vuosina 1992–2010.
Kivelä uskoo, että politiikassa saadusta kokemuksesta on hyötyä seurakuntatyössä.
– Paitsi papin työssä myös kansanedustajana olen joutunut opettelemaan erilaisten ihmisten ja näkemysten kanssa toimeen tulemista.
Kivelän mukaan varsinkin menneinä vuosikymmeninä ajateltiin usein, että pappien ei pitäisi olla mukana politiikassa. Taustalla vaikuttaa hänen mukaansa Väinö Linnan
Täällä Pohjantähden alla -romaanin kuva kirkkoherra Salpakarista.
– Toisaalta koko hahmo on fiktiivinen, eikä sellaista pappia ole silloin Suomessa voinut ollakaan.
Kivelä siis pitää pappien osallistumista politiikkaan lähtökohtaisesti hyvänä asiana. Mutta ei kenen tahansa papin.
– Omasta mielestäni ei olisi hyvä, jos kirkkoherra olisi mukana myös oman kotipaikkakuntansa kuntapolitiikassa. Siinä voi tulla erilaisia intressiristiriitoja. Jotkut voivat myös kokea, että hän on jonkin ryhmän pappi eikä kykene pitämään yllä tasapuolisuutta kaikkia kohtaan, Kimmo Kivelä sanoo.
Kuva: Kiuruveden seurakunta / Eero Svärd
Lue myös:
Entinen kansanedustaja Kimmo Kivelä valittiin Kiuruveden kirkkoherraksi
”Olin ajatellut tuntevani suomalaista yhteiskuntaa laajasti” – Eduskunnassa istuneet papit kertovat
Kokoomus valitsi puoluesihteeriksi papin – ”Kohtaamistaidoista on hyötyä myös politiikan puolella”
Keskustan entinen puoluesihteeri Timo Laaninen valittiin projektipastoriksi Malmin seurakuntaan
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.