Ihminen voi oppia Jumalasta jotakin, mutta näemmä myös Jumala oppii ihmisestä. Ainakin sen, että suhteessaan Jumalaan ihminen on kovin hauras.
Kun Israelin kansa aikanaan vaelsi kohti Pyhää maata, Herra itse johdatti heitä kulkien edellä tulenpatsaana. He kuulivat myös hänen äänensä. Se oli liikaa. ”Me emme enää kestä kuulla Herran, Jumalamme, ääntä emmekä nähdä tuota suurta tulta, sillä pelkäämme, että kuolemme”, kansa valitti Moosekselle. Siinäpä ajateltavaa sille, joka kovin tahtoo kokea Jumalan läsnäoloa ja kuulla hänen äänensä. Herra totesi Moosekselle kansan olevan oikeassa. Hauras ihmisyys tarvitsee lempeämpää viestintää.
Niinpä Herra Jumala lähetti profeettoja ja lopulta tuli itse ihmiseksi Betlehemin seimeen puhuakseen ihmiselle. Hyvä idea, mutta siinäkin on ongelmansa. Ihmisen on vaikea ottaa todesta ihmisen puhetta, ellei se ole mieluista.
Ihmispuheeseen Herra antoi onneksi kriteerit. Jos puhe toteutuu, se on Herrasta. Jos se siis jollain tasolla on totta, se on totta vaikkei mieluista olisikaan.