Timo ja Sinikka Sahin puhelin soi kesällä vuonna 1978. Vaimo vastasi ja keskusteli hetken Kannelmäen seurakunnan kanslistin kanssa. Timo Sahi kuuli vaimonsa sanovan:
– Kyllä hän suostuu.
Kanslisti oli laitettu pyytämään seurakuntavaaleihin ehdolle ”sitä pariskuntaa, joka käy lapsineen usein kirkossa”.
Timo ja Sinikka Sahi asettuivat kumpikin ehdolle ja kumpikin tuli valituksi seurakuntaneuvostoon. Timo Sahi valittiin lisäksi yhteiseen kirkkovaltuustoon.
Siitä sai alkunsa Timo Sahin poikkeuksellisen pitkä ja vaikutusvaltainen toiminta kirkon eri luottamustehtävissä. Hän on esimerkiksi tällä hetkellä pisimpään kirkolliskokouksessa istunut edustaja.
Kiinnostus kirkollisiin asioihin on peräisin Timo Sahin lapsuudenkodista. Hänen isänsä oli kirkkoherra Hattulassa, Hämeenlinnan kupeessa.
Jumalanpalvelus vähintään radiosta
Kirkkoherra Lauri Sahi ei ollut sitoutunut herätysliikkeisiin, vaikka veikin kahdesti perheensä herättäjäjuhlille. Eri suuntien matkapuhujat tulivat 1950-luvun pappilassa tutuiksi.
– Jos ei käyty kirkossa sunnuntaisin, niin kuunneltiin jumalapalvelusta radiosta. Tapa on jäänyt. Minulle tulee lähes syyllinen olo, jos en ole sunnuntaisin kirkossa tai kuuntele radiojumalanpalvelusta, Sahi sanoo kotonaan Kannelmäessä, aivan Helsingin ja Vantaan rajalla.
Kuntaraja kulkee Sahien postilaatikon kohdalla. Kadun toinen puoli on Vantaata. Sahien talo puutarhoineen on kuin itse idylli, paitsi että lehtevän metsikön takaa, kivenheiton päästä kuuluu tasainen autojen jyly: Hämeenlinnanväylä.
Suunnitelmissa kummittelee Kehä Kakkonen, jonka yksi ramppi lähtisi Sahien tontin kulmalta. He ovat asuneet talossa vuodesta 1974.
Lääkintäkenraalimajuri ja laktoosi-intoleranssin perinnöllisyys
Timo Sahista piti tulla tiedemies ja professori. Hän teki väitöskirjan, jossa selvitti laktoosi-intoleranssin perinnöllisyyden. Hän opiskeli kolmeen otteeseen Bostonissa Harvardin yliopistossa.
– Ne olivat minun ja perheemme kannalta hyvin tärkeitä vuosia. Se toi vahvan tieteellisen koulutuksen ja kansainvälisyyden, myös lapsille. Opimme näkemään ja ymmärtämään vieraita kulttuureita. Ehkä se toi myös sellaista kokemusta, joka auttoi toimiessani seitsemän vuoden ajan Kansainvälisen sotilaslääketieteen komitean johtotehtävissä.
Suomessa Sahi valittiin ensimmäiselle sijalle Turun yliopiston kansanterveystieteen professorin virkaan, mutta valituksi tuli toinen henkilö lukuisten valitusten ja kuusi vuotta kestäneen prosessin jälkeen.
Sahi jatkoi uraansa puolustusvoimien hallintolääkärinä ja lopulta puolustusvoimien ylilääkärinä. Sotilasarvoltaan hän on lääkintäkenraalimajuri.
– Minulla on tiedemiehen koulutus, johon kuuluu kriittisyys ja valmius arvioida omia tekemisiä sekä muuttaa näkökantojaan, Sahi sanoo. Hän myöntää, että asennoituminen saattaa näkyä myös hänen muissa toimissaan.
Hallinto mahdollistaa toiminnan
Sahia on pidetty kirkon piirissä hieman kuivana, ääripäiden välillä tasapainoilevana käytännöllisenä hallintomiehenä.
– Hallinto on rakenne, joka mahdollistaa kaiken muun toiminnan, hän puolustautuu.
Sahiin on lyöty myös konservatiivin leimaa, mutta sitä hän ei tunne omakseen.
– Esimerkiksi Raamatusta ajattelen, että se on kyllä kirkon tärkein ohjenuora, mutta Raamattua ei voi kaikilta osin lukea kirjaimellisesti.
Sahi sanoo toivovansa kirkon sisäisiin keskusteluihin asiallisuutta ja sitä, että vastapuolta kuunneltaisiin arvostavasti.
Hallinto kaipaa aina uudistamista
Kirkon hallintoa on syytetty raskaaksi ja kankeaksi. Sahi on osin samaa mieltä.
– Olen ehkä liian sisällä kirkon hallinnossa. Siinä ei ole mitään, mitä en ymmärrä, mutta tajuan sen, että asiaa tuntemattomalle hallinto näyttäytyy tarpeettoman raskaana. Toisaalta kirkon hallintoa ei tule verrata yhdistyksen hallintoon.
Sahi pitää kuitenkin hyvänä sitä, että kirkon hallinnon keventämisestä puhutaan ja sitä uudistetaan. Hän muistuttaa, että kirkon erilaiset käytännöt ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa ja niillä on syynsä.
– Silti kaikkia käytäntöjä pitää voida arvioida ja muuttaa tarvittaessa, jos sille on perustelut. Kirkko on aina uudistunut ja sen täytyy uudistua, jotta se voi elää ajassa.
Puoluepolitiikka ei sovi kirkolliskokoukseen
Puoluepolitiikka ei Timo Sahin mielestä oikein istu kirkon päätöksentekoon, ei varsinkaan kirkolliskokouksessa.
– Minusta on myös hyvä, että Helsingissä ei poliittisilla listoilla ole suurta merkitystä. En ole itse koskaan toiminut poliittisissa järjestöissä, joten en ehkä osaa nähdä niiden roolia ja merkitystä kirkollisissa vaaleissa samoin kuin puolueissa toimivat ihmiset.
Puolueiden ohjelmat voivat Sahin mielestä olla kirkon kannalta hyviä.
– Silti poliittiset listat tuovat kirkon päätöksentekoon painotuksia, jotka eivät ole kirkon toiminnan kannalta oleellisia.
Viime kesän ”Räsäs-kohua” Sahi tyytyy kommentoimaan muistuttamalla, että Päivi Räsänen on ennen poliittista uraansa ollut aktiivinen seurakunnan jäsen. Ja lisäksi hän on nyt virkansa puolesta kirkolliskokouksen jäsen, olkoonkin, että kokouksissa istuu hänen varajäsenensä valtiovallan edustajana.
– Ministerin on vaikea olla missään toimissaan yksityishenkilö.
Teologeilla liikaa päätösvaltaa kirkossa
Sahi kuuluu niihin kirkolliskokousedustajiin, joiden mielestä teologeilla on yliedustus kirkon korkeimmassa päättävässä elimessä. Moni kysyy, onko oikein, että vaaleilla valituista vaikuttajista kolmannes on teologeja. Lisäksi tulevat piispat ja maallikkokiintiöön kuuluvat teologit.
– On tärkeää, että kirkolliskokouksessa löytyy teologista osaamista, mutta onko suhde nyt kohdallaan. Olen leikillisesti todennut, että jos jotain halutaan kirkolliskokouksessa vastustaa tai asia vesittää, niin tehdään siitä teologinen kysymys.
Sahi myöntää lukeneensa teologista kirjallisuutta liian vähän. Eero Huovisen suosituksesta hän tarttui taannoin edellisen paavin Benedictus XVI kirjaan Jeesuksesta.
– Koin sen syvälliseksi, mutta vaikeaksi.
Kirkolliskokouksen varapuheenjohtaja kertoo, että hän on lukenut Raamatun läpi vain kerran, silloin kun uusi käännös hyväksyttiin kirkolliskokouksessa 1990-luvun alussa.
– Uuden raamatunkäännöksen ja uuden kirkkolain hyväksyminen ovat kaksi historiallista päätöstä, jotka ovat painuneet mieleeni.
Kirkko ei ole enää tabu
Kun Timo Sahi lähti mukaan seurakunnan luottamustoimiin 1970-luvun lopulla, elettiin aikaa, jolloin kirkkoa ei oikeastaan arvioitu julkisuudessa kriittisesti. Paljon on muuttunut vuosikymmenten aikana. Kirkko ei enää ole tabu, päinvastoin.
– Erityisesti sosiaalinen media on tuonut ihmisten kirkkoa koskevat mielipiteet kaikkien kuuluviin. Seurakunnat ja kirkko haastetaan nyt laajalla rintamalla.
Kirkon asema yhteiskunnassa oli takavuosikymmeninä itsestään selvempi, mutta kirkko ei ole ollut Sahin kokemuksen mukaan varsinaisissa vallan kammareissa. Päätään nostava keskustelu kirkon verotusoikeudesta on hänestä hankala.
– Viime kädessä ratkaisut riippuvat valtiosta. Arkkipiispa Kari Mäkisen ajatus, että myös muille kirkoille ja uskontokunnille voisi harkita kirkollisveron kaltaista mahdollisuutta, on yksi vaihtoehto. Tasapuolisuus lienee kaikissa tapauksissa tärkeintä.
”Rengastamani pääsky löytyi Ugandasta”
Eläkkeelle jäämisen jälkeen Timo Sahin aika on kulunut entistä enemmän myös harrastuksissa. Hän on intohimoinen bongari, harvinaisten lintulajien etsijä. Timo Sahin veli Ilkka innostui linnuista kansakouluaikana ja veti veljensä mukaan. Veljekset olivat mukana Hämeenlinnan lyseon luontokerhossa.
– 1950-luvun lopulla rengastamani haarapääsky löytyi Etelä-Afrikasta ja toinen Ugandasta. Tieto teki silloiseen nuoreen harrastajaan suuren vaikutuksen.
Sahi on vuoden aikana nähnyt Suomessa parhaimmillaan 312 eri lintulajia. Huikea ennätys syntyi vuonna 2010, ja vaati aktiivista retkeilyä ja pitkiä bongausmatkoja eri puolille maata.
Sahin tuorein bongaus on tiiralokki, jonka hän näki viime kesänä Vesilahdella.
Kesken haastattelun Sahin kännykän tekstiviestiääni piippaa. Hänelle tuli tieto harvinaisesta lintulajista: hippiäisuunilinnusta, joka on havaittu Iissä.
Havainto ei aiheuta toimenpiteitä.
– Olen rauhoittanut bongaustahtia, lupasin sen vaimolle.
Juttu on julkaistu aiemmin kotimaa-lehdessä.