Tampereen seurakuntayhtymän diakoniatyössä on kehitetty uusi Tarinoiden Maa -vertaistukipaketti, joka sopii sovellettuna monen työmuodon käyttöön.
Sen taustalla on ajatus rikostaustaisten perheiden lasten solmuisten sykkyröiden eli tunnelukkojen aukomisesta. Jos niitä ei pääse käsittelemään ajoissa, ne aiheuttavat monenlaisia kehollisia oireita ja jopa sukupolvesta toiseen siirtyvää kärsimystä.
Perhediakoni Anne-Mari Mäkiniemi kirjoitti Tarinoiden maa -opaskirjan toimintamallista, joka kehittyi nykymuotoonsa kolmen vuoden aikana. Taustalla on moniammatillinen yhteistyö rikostaustaisten perheiden ja erityisesti lasten kanssa. Kirja julkaistiin tässä kuussa.
Huikea mahdollisuus hankalien asioiden käsittelemiseen
Alunperin kyse oli vertaistukitoiminnasta, jonka avulla lapsi oppii käsittelemään tunteita, joita syntyy, kun lähiomainen joutuu vankilaan. Tavoittaakseen turvallisuuden pieni ja avuton tarvitsee syliä sekä nähdyksi tulemista, kun hän on huolissaan läheisen aikuisen tilanteesta.
Anne-Mari Mäkiniemi työkavereineen kohtasi rikostaustaisten perheiden lapsilla monenlaisia tunnelukkoja. Heikoimmassa asemassa olevia lapsia kohdellaan usein huonosti ja heidät leimataan aikuisten asioiden takia. Lapsi saattaa tuntea erilaisia kipuja, eikä halua lähteä hoitoon tai kouluun.
– Perheitä tavatessamme huomasimme, että lapset tietävät vanhempien asioista usein enemmän kuin nämä olettavat. Aloimme kehitellä ensimmäisen ohjaajaporukan kanssa matalan toiminnan paikkaa, jonne lapsen kanssa pääsee joku hänen lähiaikuisistaan. Näin läheiset havahtuisivat ja voisivat auttaa lastaan paremmin.
Maksuttomiin ryhmiin osallistuu kerrallaan korkeintaan kuusi lasta neljävuotiaista teini-ikäisiin. Aikuisten rinnakkaisryhmässä käsitellään samoja asioita, joita lapset käyvät läpi omassa ryhmässään. Siten kotona on helpompaa vastaanottaa lasten tunteet ja kysymykset.
Opaskirja tarjoaa monipuolisen vertaistukimallin
Anne-Mari Mäkiniemi iloitsee vapaaehtoisista ammattilaisista, jotka jaksoivat tulla päivätyönsä jatkoksi ohjaamaan toimintaa, jotta lasten maailma näyttäisi edes hieman paremmalta paikalta.
Ilman heitä ei olisi syntynyt Tarinoiden maa -opaskirjaa. Yhdessä osuudessa oli mukana kirjallisuusterapiaohjaaja Teija Hollo. Taiton ja kuvituksen teki Kirsi Eerikkilä.
– Monimuotoisen Tarinoiden maa -toimintamallin tiivistäminen kirjaksi oli todella haastavaa, Mäkiniemi paljastaa.
Luovuus ja kirjallisuusterapeuttiset menetelmät tarjoavat apua kaikenikäisille. Opaskirja antaa tilaa käyttäjille menetelmän hyödyntämisessä niin lasten kuin aikuisten ja vanhustenkin kanssa, perhe- ja pakolaistyössä, omassa asumalähiössä, yksilöterapian välineenä sekä monessa muussakin toiminnassa.
Tarinamatolla työskentely vapauttaa katsomaan nykyistä ja tulevaa
Ryhmän jokainen lapsi pääsee leikkimään Tarinamatolle viisaan käsinukke-ketun kanssa. Toinen henkilö kirjoittaa muistiin tapahtumat, joista syntyy lapsen oma kirja.
Lapsella on oikeus päättää kertooko tarinoistaan tai näyttääkö valmista kirjaa kenellekään. Vanhemmilta tulleen palautteen mukaan lapsen tarpeiden näkyväksi tulo kirjan kautta lähentää perheen välejä.
Tarinamaton tärkeimmät elementit ovat nykyhetki ja tulevaisuus. Niiden välissä on silta ja joki, elämänvirta. Myös toivomuskaivo ja tähystystorni kaukoputkineen ovat tärkeitä.
Matolla on paljon muitakin tavaroita tarinoiden virikkeiksi. Tampereen projektissa esillä on esimerkiksi poliisiauto, pyssy ja tyhjä pullo. Silti lasten kaikki leikit ja tarinat eivät liity vankilateemaan.
Nykyhetken näkötornista tähystellään kaukoputkella tulevaisuuteen, mutta Tarinamatolla sinne ei yleensä mennä fyysisesti. Kokoontumisten edetessä nykyhetki alkaa pienentyä, sillä kerta kerralta tulevaisuus tulee lähemmäksi ja todellisemmaksi lapselle.
– Tarinoiden Maa on osoittautunut hyvin inspiroivaksi välineeksi. Tarinamatto sopii aikuisillekin, joille kehitetään parhaillaan omaa versiota. Syksyllä kuullaan lisää, lupaa Mäkiniemi.
Tampereen seurakuntien diakonian ja yhteiskuntavastuun johtaja Ilkka Hjerppe kertoo, että maahanmuuttajien virran vuoksi alettiin kehittää työkalua heillekin. Pakolaisversiosta vastaa maahanmuuttajatyön diakoni Heidi Repo.
– Tarinoiden Maa on mallisuojattu tuote. Tavoitteena on saada siitä standardoitu työkalu ammattilaisten käyttöön. Jatkossa toimintamallia voisi levittää myös oppilaitosten kautta, Hjerppe visioi.
Sydäntä särkeviä tarinoita lasten kohtelusta
Lastenohjaaja Merja Jokela oli mukana lasten vertaistukiryhmässä yhden jakson eli kahdeksan kertaa. Kokemus avasi silmät sille, millaisessa maailmassa lapset joutuvat elämään, kun heidän pitää salata muilta lähiomaisen vankilassa olo.
– Ryhmässä jokainen valitsi pehmoleluista oman hahmon, joka useasti kertoi lapsesta itsestään. Kirjoitin muistiin Tarinamatolla syntyneet lasten kertomukset. Valmiit kirjat lasten omilla kuvituksilla olivat hienoja, juonellisia tarinoita.
– Työpäivistäni tuli 12-tuntisia, mutta kun väsyneenä menin ryhmään, niin virkistyneenä sieltä lähdin. Tiimissä oli hyvä käsitellä yhdessä esiin tulleita asioita, Jokela kertoo.
Hänen mielestään oman tarinan kertomisen menetelmä sopii loistavasti pienryhmiin esimerkiksi silloin, kun sattuu jokin tragedia tai muu lasten elämää koskettava iso muutos.
Verkostoituminen on todella tärkeää
Anne-Mari Mäkiniemi kävi tiiminsä kanssa kertomassa toiminnasta rikosseuraamuspaikoissa ja vankiloissakin. Monia perheitä ei olisi muuten päästy koskaan kohtaamaan.
Hyvä yhteistyö eri toimijoiden kanssa on tehnyt toimintamallin kehittämisen mahdolliseksi. Muun muassa Kirkkohallitus ja Pyhän Johanneksen ritarikunta ovat antaneet rahaa toteutukseen. Tarinoiden Maa kuuluu kirkon syrjäytymisen ehkäisy -ohjelmaan.
Mäkiniemi on kiitollinen sekä tekijöistä että rahoittajista.
– Moni sykkyrä syntyy kaatuneista haaveista, pettymyksistä tai häpeästä. Tarinoiden maassa kaikki on mahdollista. Ilo ja toivo tulee tekemisen kautta. Tarinamaton tarinat heijastavat Taivaan Isän syliä, missä on tilaa kaikenlaisille asioille, tunteille ja sanoille.
Kuva: Merja Salonen. Tarinoiden maa -opaskirjan kirjoittanut perhediakoni Anne-Mari Mäkiniemi viisaan ketun kanssa. Pirre-pupun rooliin eläytyy diakoniaopiskelija Pirjo Paloviita.