Nimimerkki ”Yks mummo maalta vaan” lähestyi kirjeellä toimitusta ja pyysi tekemään juttua Järvi-Kuopion seurakunnassa luottamushenkilönä pitkään vaikuttaneesta Väinö Matti Miettisestä sekä hänen tyttärestään Anu-Kaisa Ruposesta, joka aloittaa pian ensimmäisen kautensa seurakuntaneuvostossa.
Toimitus teki työtä käskettyä: etsi yhteystiedot ja taivutteli toivotut henkilöt haastatteluun.
Anu-Kaisa Ruponen, 43, on kotipalveluyrittäjä ja viiden tyttären äiti, joka asuu maaseudulla Riistaveden alueseurakunnan alueella.
Vehmersalmen alueseurakunnan alueella asuvalla Väinö Matti Miettisellä, 71, on takanaan 20 vuoden ura seurakunnan luottamushenkilönä. Kokemusta luottamustoimista hänellä on niin paikallisseurakunnan kuin seurakuntayhtymänkin tasolta. Miettisen mukaan seurakunnan luottamustehtävissä tärkeää on ennakointi, pitkäjänteisyys, luottamuksen vaaliminen ja yhteistyö.
”Vanhusten ja lasten tarpeiden huomioiminen on yhdistettävissä”
Aloittelevalla luottamushenkilöllä Anu-Kaisa Ruposella on sydämellään lasten, nuorten ja vanhusten asiat.
– Kotona minulla on päiväkerhoikäisiä ja ripari-ikäisiä ja työssäni kuulen vanhusten tarpeista. Joku minulta kyseli vaalien alla, että kumpaan joukkoon keskityn. Vastasin, että kyllä nämä painopisteet voi yhdistää.
– Meillä on täällä maaseudulla paljon vanhuksia, joiden lapset ja lapsenlapset asuvat kaukana. Toisaalta on myös lapsiperheitä, joiden isovanhemmat ovat kaukana. Seurakunta voisi hyvin järjestää tilaisuuksia ja toimintaa, jossa lapset ja mummot ja vaarit luontevasti kohtaisivat, Ruponen sanoo.
”Isäni saappaat ovat liian suuret”
Ruposella on vahva seurakuntatausta. Hän on ollut aikanaan itse päiväkerhossa, pyhäkoulussa, tyttökerhon ohjaajana, isosena ja seurakuntanuorena. Luottamushenkilönä hän kokee kuitenkin olevansa aloittelija.
– Isäni saappaat ovat ihan liian suuret enkä halua niihin astua. Haluan lähteä tähän hommaan ihan omana itsenäni.
– Aloitan selvittämällä, miten tämä homma pyörii ja missä päätetään mitäkin. Meillähän on takana valtavia seurakuntaliitoksia ja luottamushenkilöt työskentelevät sekä alueseurakunnan, seurakunnan että seurakuntayhtymän tasoilla, Ruponen sanoo.
Messu on Ruposelle tärkeä ja hän osallistuu mielellään sen toimittamiseen esimerkiksi tekstinlukijana.
– Erilaiset teemapyhät ja kirkkopyhät ovat toimivia. Lapsiperheille toivoisin säännöllisesti riittävän lyhyitä perhemessuja. Vanhuksille täällä maaseudulla keskeinen kysymys on, järjestyykö kyyti jumalanpalvelukseen. Onneksi kyytejä jonkin verran järjestetään jo nyt.
”Pitkäjänteinen ennakointi talousasioissa pelasti peruskorjausprojektit”
Väinö Matti Miettinen aloitti uransa seurakunnan luottamushenkilönä Pohjois-Karjalassa Kontiolahden seurakunnassa.
– Jäätyäni eläkkeelle vuonna 2002 muutimme takaisin synnyinseudulleni Vehmersalmelle. Täällä sain jatkoa luottamustehtäville ja minut lähetettiin myös Kuopioon yhteiseen kirkkovaltuustoon ja -neuvostoon, Miettinen juttelee.
Miettinen toimi Vehmersalmen seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajana 2003–2004 sekä Kuopion seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana 2010 ja yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtajana 2011–2014.
Seurakuntayhtymätasolla merkittävimmät päätökset ovat koskeneet talousasioita. Koska kirkkolaiva kääntyy hitaasti, tarvitaan seurakuntien talousasioissa Miettisen mukaan pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta.
– Olemme varautuneet vuosien ajan määrätietoisesti taloustilanteen heikkenemiseen ja nyt meillä on hyvä pohjakassa, jonka turvin selviämme lukuisista suurista, pakollisista investoinneista, Miettinen iloitsee.
Tuusniemen seurakuntakodin laajennus ja talvikirkkotilaksi muuttaminen vaatii reippaan miljoonan, Alavan kirkon peruskorjaus kolme miljoonaa euroa, Nilsiän kirkon sähköjärjestelmän korjaus maksaa 300 000 euroa ja tammikuussa alkaa Kuopion tuomiokirkon peruskorjaus, johon tarvitaan yli kaksi miljoonaa euroa.
”Hyvä että kaupunkiseurakunnat tukevat maaseudun seurakuntaelämää”
Miettinen on yllättynyt siitä, miten hyvin valtavan kokoinen Kuopion seurakuntayhtymä on toiminut.
– Yhteistuumaisuutta ja ymmärrystä on löytynyt. Yhtymään on liittynyt paljon pieniä maaseutuseurakuntia, joiden käyttötalous on ollut tiukilla. Kaupunkiseurakunnat ovat ymmärtäväisesti tukeneet ja jopa ylläpitäneet seurakuntaelämää myös meillä maaseudulla, Miettinen sanoo.
Miettinen ei ole innokas jakelemaan neuvoja uusille luottamushenkilöille, mutta toimivan yhteistyön salaisuus on hänen mukaansa luottamuksessa. Sovituista asioista on pidettävä kiinni silloinkin, kun niiden käytäntöön panon aikataulu viivästyy.
– Lisäksi isossa yhtymässä luottamushenkilöiden on hoidettava kokonaisuutta eikä vain omaa nurkkaa, Miettinen muistuttaa.
Kuva: Sirkka Miettinen