”Hyviksetkin voivat tehdä huippupahoja asioita, ja senkin vuoksi pelisäännöistä tarvitaan mustaa valkoisella eli sopimuksia. – – Nyt yhä useampi suomalainen eturivin poliitikko ajattelee, että Suomi voisi luopua kansainvälisten sopimusten noudattamisesta silloin, kun sattuu niin huvittamaan.”
Kirjailija Markus Leikola kolumnissaan Apu-lehdessä 25.1.
”Suomalainen sopimisen kulttuuri täyttää tällä viikolla vuosia, kun tammikuun kihlauksesta tuli kuluneeksi 84 vuotta. Keskellä talvisotaa vuonna 1940 työnantajat ja työntekijät päättivät, että jatkossa työmarkkinakysymyksistä sovittaisiin yhdessä ja neuvotteluosapuolet olisivat tasavertaisia. Suomen menestystä on rakennettu tämän sopimuksen pohjalta aina näille vuosikymmenille saakka. – – Nyt työmarkkinoilla puhaltaa toisenlainen tuuli ja sopimisen kulttuuri uhkaa katketa.”
SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman kolumnissaan Maaseudun Tulevaisuudessa 24.1.
”Suomessa ja länsimaissa on ollut vahva periaate, että kansainvälinen yhteistyö perustuu oikeudelle ja säännöille. On aikamoinen mainehaitta, jos länsimaat alkavat irtaantua siitä. Jos aiotaan rikkoa pakolaissopimusta tai muuta kansainvälistä oikeutta, se pitäisi ainakin myöntää rehellisesti.”
Oikeustieteen tutkimusassistentti Jaana Palander Åbo Akademista kommentoi turvapaikanhakijoiden push back -menettelyä Keskisuomalaisessa 23.1.