”Hammaskeiju, joulupukki, Jumala. Kahden ensimmäisen olemattomuudesta vallitsee laaja yksimielisyys, viimeksi mainitun olemassaolosta kiistellään niin kauan kuin maapallolla on ihmisiä. Jonkun mielestä on ehkä suorastaan sopimatonta niputtaa yhteen tällainen kolmikko. – – On kuitenkin mielestäni täysin mahdollista uskoa kaikki se, mitä ihminen on maailmasta saanut selville, ja pitää samaan aikaan mielensä avoimena tuntemattomalle. Elämän arvoitusta ei pysty järjellä selittämään.”
Kirjailija Juha Itkonen pohtii Annan kolumnissa 17.8., kertoako lapselleen totuuden Hammaskeijusta.
”En ole niinkään huolissani itsestäni tai edes homojen asemasta kirkosta. – – Ennemmin olen huolissani siitä, mitä käy, kun avioliittokäsitystä laajennetaan. Kykenemmekö yhä elämään toistemme kanssa? Kykenevätkö maailmankuvan järkkymisestä kärsivät löytämään tasapainon ilman vihaa? Kykeneekö kirkko ja koko yhteiskunta yhdistämään aatteita, maailmankatsomuksia ja erilaisuutta, vai kaivaudummeko poteroihimme huutamaan yhä kovempaa?”
Kesällä miehensä kanssa naimisiin mennyt Oskari Nivala pohtii Imagen (7–8/2023) esseessään.
Olen itsekin pitänyt uskonrauhapykälää aikansa eläneenä. Mutta ajat muuttuvat. Suomen uskonrauhalakia säädettäessä ajateltiin suomalaiskristittyjen tunteita, ei globaalia hybridivaikuttamista. Lakeja muutettiin varovasti, koska se on maan tapa. Tällä kertaa varovaisuus osoittautui viisaudeksi vai pitäisikö sanoa: siunaukseksi.
Saska Saarikoski tutkaili Helsingin Sanomien kolumnissaan (17.8) uskonrauhan ulottuvuuksia ja oman näkemyksensä muuttumista.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä