”Arvokkainta, mitä voi toiselle antaa, on olla kiinnostunut hänestä. Kysyä, mitä kuuluu. Ja sitten kuunnella. Ilman agendaa, niin, että ei yritä opettaa toista. Näin yksinkertaista se on.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ET-lehden haastattelussa 31.1.
”Yksinäisyys tuntuu erityisesti viikon loppuisin ja juhlapyhinä. Herään aikaisin, joskus jopa ennen viittä aamulla. Päivää rytmittävät ruoka-ajat, välillä käyn kaupassa tai vien roskat. Pelaan Playstationilla, olen Facebookissa ja katson televisiota. Saatan joskus kommentoida ohjelmia ääneen.
Olisi kiva, kun olisi joku ystävä, jonka kanssa voisi käydä kävelyllä.”
Lappeenrantalainen työtön Matti Hirvonen Anna-lehdessä 31.1.
Suomessa ei ole nälkä eikä sota. Silti ulkonaisen rauhan ja yltäkylläisyyden keskellä näännytään. Uutisten mukaan vaikeinta on nuorilla ja opiskelijoilla. Aikuisista nuorilla naisilla. Mikä meitä sitten uuvuttaa?
Iso tekijä on täydellisen minän markkinoinnin pakko.
Individualismin kulttuuri syventää yksinjäämisen uhkaa. Kun kenenkään ei ole pakko huolehtia kenestäkään, toisten seura ja huomio on ansaittava. Muiden ei tarvitse viettää aikaa kanssasi, ellet ole tarpeeksi kiinnostava ja kiva.”
Pappi ja teologian tohtori Anni Pesonen Henki-lehdessä 1/2024.