Tuomas Martikaisen artikkelista Teologisen Aikakauskirjan uusimmassa numerossa (3/11). Martikainen on tutkinut maahanmuuttajien uskonnollisuutta ajanjaksolla 1990-2009.
Kristittyjen prosentuaalinen osuus on tarkastelujaksolla kuitenkin ollut tasaisesti laskussa. Vuonna 1990 kolme neljästä maahanmuuttajasta oli kristittyjä. Maahanmuuttajilla tutkimuksessa tarkoitetaan ulkomailla syntynyttä ja Suomessa asuvaa henkilöä. Tutkimuksen ulkopuolelle on eroteltu kaikki paluumuuttajan statuksella maahan saapuneet. Tutkimuksessa esiintyvät luvut ovat arvioita, jotka perustuvat sekä henkilön omaan ilmoitukseen että tilastoihin, joita on saatavissa maasta, josta henkilö on Suomeen saapunut.
Eniten sekä prosentuaalisesti että lukumääräisesti on kasvanut muslimien lukumäärä. Suomessa 1990 maahanmuuttajien kokonaislukumäärä oli noin 60 000 henkeä, kun se vuoteen 2009 tultaessa oli kasvanut noin 230 000 henkeen. Vertailujakson alussa Suomessa asui runsaat 4100 muslimia. Sen päättyessä lukumäärä oli yli kymmenkertaistunut yli 44 600 henkeen. Kolmanneksi suurin ryhmä on uskontokuntien ulkopuolelle jäävät. Heitä on joukosta joka kymmenes. Suurin osa tähän ryhmään kuuluvista on kotoisin Euroopasta.
Tutkimusaineisto perustuu osin Tilastokeskuksen vuonna 2002 tekemään kyselyyn maahanmuuttajien elinoloista. Tuolloin neljän suurimman ulkomaalaisryhmän suhde omaan uskonnolliseen viitekehykseensä vaihteli suuresti. Venäläisistä 38 prosenttia suhtautui uskontoon välinpitämättömästi, virolaisten kohdalla luku 63 prosenttia oli ryhmän korkein. Somalialaisilla luku oli puolestaan alhaisin, ainoastaan 2 prosenttia. Vietnamissa syntyneillä luku oli 28 prosenttia.
Artikkeli pitää maahanmuuttajataustaisten henkilöiden uskonnollisuuden tutkimuksen haasteena maahanmuuton sukupolvistumista. Osalla toisen polven maahanmuuttajista vain toinen vanhemmista on maahanmuuttaja. Martikaisen mukaan on hankalaa arvioida miten ja missä määrin vanhempien uskonnolliset arvot siirtyvät näissä tapauksissa lapsille.
Martikainen arvioi, että muslimitaustaiset maahanmuuttajat avioituvat suurimmaksi osaksi toisten muslimien kanssa, mikä vaikuttaa suoraan lasten uskontokasvatukseen. Sitä vastoin esimerkiksi thai-buddhalaiset ovat pääsääntöisesti avioituneet valtaväestöön kuuluvien kanssa, mikä kasvattaa uskonnon vaihtamisen todennäköisyyttä seuraavassa sukupolvessa.