TA: Mäkisen mukaan eroliike oli kirkolle tarpeellinen ravistelu

Arkkipiispa Kari Mäkinen vastaa alkuvuodesta tehdyssä Teologisen aikakauskirjan (2/2011) haastattelussa muun muassa Kansanlähetyksen Uusi Tie -lehden syytöksiin, että hän olisi harjoittanut kovia otteita konservatiiveja kohtaan. Mäkinen muistuttaa aluksi, ettei kirkossa ole koskaan vallinnut mitään ”ykseyden kulta-aikaa”. Kirkko ei hänen mukaansa ole siis koskaan ollut täysin eheä ja yhtenäinen.

Arkkipiispa sanoo kirkollisten erimielisyyksien kulminoituvan poikkeaviin raamattukäsityksiin ja tulkintoihin, joiden eroja julkisuus dramatisoi. Hän peräänkuuluttaa raikasta erimielisyyttä, mutta haluaa korostaa silti perusasioiden kokonaiskuvaa.

– Kaikista eroista huolimatta kirkon konstituutio ja uskon perusasiat ovat niitä, jotka ylläpitävät kirkon yhtenäisyyttä, ei pakotettu samanmielisyys. Ehtoollisyhteys on tässä suhteessa olennainen. On ristiriitaa siinä, jos puhutaan kirkon ykseydestä ja samanaikaisesti vetäydytään ehtoollisyhteydestä, Mäkinen sanoo TA:lle.

Mäkinen hakee edeltäjänsä John Vikströmin tavoin vertauskohdan kirkolliselle elämälle jalkapallokentältä.

– Kun pelataan samalla kentällä, on pidettävä kiinni yhteisistä pelisäännöistä. Peliä rikkoo, jos kieltäydytään pitämästä kiinni yhteisistä pelisäännöistä vedoten siihen, että meillä on oikea pelin kulun tulkinta.

Mäkisen katsoo piispojen linjan olleen selkeä. Hänen mukaansa kirkon kentällä sallitaan monia erilaisia pelityylejä, mutta kirkolla on myös rajansa.

Arkkipiispa luokittelee viimesyksyisen joukkopaon olleen kirkolle ”tarpeellinen ravistelu” ja sen vahvistaneen loppujen lopuksi kirkon paikkaa suomalaisessa todellisuudessa. Mäkinen arvioi kohun synnyttämän keskustelun tuoneen maamme arkeen puheen kirkon merkityksestä ja sen ihmiskäsityksestä.

Arkkipiispa ottaa myös kantaa muutospaineissa olevaan luterilaiseen jumalapalvelukseen. Hän ei näe muiden perinteiden vaikutusta messuun ongelmana.

– Jumalanpalveluselämän monipuolistuminen pikemminkin nousee luterilaisesta identiteetistä kuin uhkaa sitä. On kuitenkin otettava huomioon, että jumalanpalvelus on muodoltaan toistoa ja pysyvyyttä, ei jatkuvasti muuttuvaa virike- tai elämystuotantoa.

Seuraavan messun kehityshaasteen Mäkinen uskoo liittyvän kysymykseen kenen jumalanpalveluksesta on kysymys.  Hän uskoo saarnan roolin nousevan tuolloin erityiseen tarkasteluun.

Arkkipiispan haastattelu on tehty ennen Älä alistu! -kampanjan aikaansaamaa kirkosta eroamisen aaltoa.

Edellinen artikkeliShakespearen teatteri lukee pääsiäisenä Raamatun kannesta kanteen
Seuraava artikkeliNäkyykö uskonnollinen liberaalius tai konservatiivisuus aivoissa?