Tervehtimättä jättäminen on ulossulkevaa ja viestittää toiselle, ettei tämä ole uskovainen, sanoi tamperelainen sairaalapastori Mika Kallunki Suviseuroissa. Hän puhui tervehtimisestä ja tervehtimättä jättämisestä sunnuntaina Pyhäjoella pitämässään seurapuheessa.
Luukkaan evankeliumin kertomuksesta Jeesuksesta ja tämän jalat fariseuksen kodissa pesseestä naisesta puhunut Kallunki käsitteli erityisesti vanhoillislestadiolaisen liikkeen tervehtimiskäytäntöä. Liikkeen jäsenet tervehtivät toisiaan perinteisesti lausumalla kättelyn yhteydessä Jumalan terve tai Jumalan rauhaa.
Kallunki korosti tervehtimisen merkitystä uskon synnyttämän rakkauden tunnustekona. Hän pohti erityisesti, miltä tuntuu tervehtimättä jättäminen.
– Fariseus ei osoittanut pienintäkään huomiota kutsuvieraalle, Kallunki sanoi.
– Mutta entä jos ystävä ei tervehdi? Voi olla, ettei ystävä huomaa. Mutta entä jos hän ei tarkoituksellisesti tervehdi sinua? Toimiiko hän niin kuin fariseus? Mitä merkitsee, jos sinulle ei sanotakaan Jumalan terve tai Jumalan rauhaa? Viesti kertoo, että sinua ei pidetä uskovaisena. Kun joku yksittäinen kristitty päättää, ettei tervehdi tuota veljeä tai sisarta tämän syntisyyden tähden tai kehottaa muita olemaan tervehtimättä, hän toimii kuin kertomuksen fariseus.
– Ehkä tänne seuroihin tai sanan kuulossa on joku joka on torjuttu. Joka on sanottu, että sinä et ole sopiva tänne seuroihin. Tai sinä et kelpaa. Kun sinä olet semmoinen tai tämmöinen. Ihmisinä me saatamme sanoa näin. Ihmisinä saatamme kodissa ja perheessä, ajattelen teitä isiä ja äitiä ja perheitä, joissa on useita lapsia. Samalla ajattelen lapsia, perheen isompia, jotka auttavat, että myös nämä isommat lapset tarvitsevat syliä ja rakkautta. Kaikilla meillä on rakkauden nälkä. Ihmisinä saatamme torjua toisen ihmisen. Herra Jeesus ei torju, Kallunki sanoi.
Leppäsen toive saarnasta ulossuljetuille toteutua
Suviseuroja edeltäneenä torstaina liikkeen puhujantehtävistä pari vuotta sitten erotettu arkkipiispan teologinen erityisavustaja Risto Leppänen pohti omaa osallistumistaan Suviseuroihin Turun Sanomien mielipidepalstalla.
Naispappeuteen myönteisesti suhtautuva Leppänen kertoo kokevansa monet Suviseurojen puheet hengellisesti mitätöiviksi ja ulos sulkeviksi. Hän pohtii myös ulossulkemista hengellisen väkivallan muotona.
– Enää harvemmin jaksan provosoitua tervehtimättä jättämisestä, tuomitsevista katseista tai ikävistä sanoista, vaikka ne pahalta tuntuvatkin, Leppänen kirjoitti Turun Sanomissa.
Hän myös toivoi jonkun pitävän seuroissa saarnan eri tavoin ulossuljetuille, kodittomille ja yksinäisille tienkulkijoille.
Myös monet muut vanhoillislestadiolaiset ovat kokeneet tai pelänneet syrjintää ja ulossulkemista liikkeen keskusyhdistyksen Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen opetuksesta poikkeavien mielipiteidensä vuoksi. Moni peittelee eriäviä mielipiteitään liikkeen uskoon tai elämäntapaan liittyvistä opetuksista.
”Saanko minä jäädä uskomaan”
Mika Kallunki muistutti puheessaan myös liikkeen historiassa tapahtuneista jaoista eriseuroihin. Hänen mukaansa liikkeen tulisi ottaa opikseen paitsi siitä, mikä on hyvää, myös kaikesta, missä on menty vikaan. Hän varoitti ihmisiä nousemasta Jumalan asemaan toisten arvioinnissa.
Kallungin mukaan toisista puhutaan helposti pahaa selän takana verhoamalla se rakkaudelliseksi huolestumiseksi. Hän kysyy, eikö asiasta pitäisi niin Matteuksen evankeliumissa olevan niin sanotun Kristuksen kirkkolain mukaan puhua suoraan asianomaiselle.
Kallunki muistutti, ettei tekopyhyyttä löydy ainoastaan muista liikkeistä ja kirkosta, vaan myös omalla liikkeellä on peiliin katsomisen paikka.
Puheensa lopuksi Kallunki kysyi tunteikkaasti omaa paikkaansa yhteisössä.
– Minä haluan tätä puhetta päättäessäni kysyä myös, saanko minä jäädä uskomaan. Tahdon näin, teidän kanssanne jäädä uskomaan.