Tiina on surullinen. Perheen vanha kissa kuoli. Isä kaivaa lapiolla montun, johon vanha Mirri haudataan. Lumihiutaleet laskeutuvat kauniisti Mirrin harmaalle turkille. Tiinaa itkettää. Hän näkee rakkaan lemmikkikissansa viimeisen kerran.
Tiina juoksee sisälle ja menee komeroon itkemään. Suru tuntuu kasvavan koko ajan suuremmaksi. Kyyneleet valuvat pitkin poskia. Mikään ei huvita. Mielessä on koko ajan rakas Mirri, jolla oli maailman pehmoisin turkki. Mirrin turkkia vasten Tiina saattoi ennen painaa päänsä surun hetkellä.
Äiti ja isä ovat sanoneet, että Tiina voi saada kissanpennun Mirrin tilalle. Tiina ei halua kissanpentua. Hän haluaa vanhan Mirrin takaisin. Mirri oli paras ystävä. Mirri nukkui Tiinan sängyssä. Se istui Tiinan huoneen ikkunalaudalla aina, kun Tiina tuli koulusta. Nyt ikkunalaudalla on vain kaktus.
Mikään ei voi korvata Mirriä. Mirri oli ainutlaatuinen. Se oli hieno kissa. Se kehräsi, kun sitä silitti. Tosin se ei viitsinyt enää leikkiä, sillä se oli jo vanha.
– Tiina, tule pois komerosta! äiti pyytää.
Tiina ei sano mitään. Pimeässä komerossa on hyvä olla, kun siellä ei näe paikkoja, missä Mirri tykkäsi istua tai olla. Tiina miettii, pitäisikö hänen muuttaa lopullisesti komeroon asumaan.
Suru saa ihmisen usein sekaisin. Itkettää, sattuu vatsaa, ruokakaan ei maistu. Mikään ei huvita. Suru loppuu suremalla. Kun suree, silloin ajattelee sitä, jonka on menettänyt. Silloin kaipaa yhteisiä hetkiä rakkaan ystävän kanssa.
Surun voi jakaa Jumalan kanssa. Surun hetkellä voi laittaa kädet ristiin ja kertoa Jumalalle miltä tuntuu. Tiina pyyhkii kyyneleet paidan hihaan ja ristii kätensä. Hän kiittää siitä, että sai viettää monta hienoa hetkeä Mirri-kissan kanssa. Tiina sanoo Jumalalle, että hän ei koskaan unohda rakasta lemmikkiään.
Rukous
Kiitos jokaisesta ystävästä, myös eläinystävistämme. Auta minua olemaan hyvä ystävä muille. Amen
Virsi 503: Taivaan Isä suojan antaa