Suomalaiset hakevat jumalanpalveluksista rauhoittavia tunnekokemuksia kiireisen ja meluisan arjen vastapainoksi. Jumalanpalveluksesta haetaan myös voimaa arkeen, Jumalan läsnäoloa ja uskonvahvistusta. Aktiivikävijöille kokemus on antoisampi kuin satunnaiskävijöille.
Tutkimuksen perusteella jumalanpalveluskävijöistä naisia on 70 prosenttia. Noin 60 prosenttia osallistujista oli yli 50-vuotiaita. Kuitenkin rippikoululaisia ja muita nuoria osallistujien joukossa oli myös huomattava määrä (joka viides). Sen sijaan nuorten aikuisten osuus on erittäin vähäinen.
Kokonaisuudessaan osallistujien kokemukset jumalanpalveluksesta olivat myönteisiä. Kokemukset olivat myös parantuneet verrattuna vuonna 1999 tehtyyn tutkimukseen.
Jumalanpalvelusosallistumiseen liittyy tulosten perusteella vahvasti halu tulla hoidetuksi. Kyselyaineiston perusteella jumalanpalvelus hoitaa kuitenkin todennäköisemmin aktiivikävijää kuin satunnaiskävijää. Satunnaiskävijä kokee varsin harvoin jumalanpalveluksen uskoaan vahvistavaksi kokonaisuudessaan armolliseksi kokemukseksi.
Liturgian eri osista eniten keskustelua herättivät yhteinen esirukous, saarna ja ehtoollinen. Jumalanpalvelus koetaan juhlaksi arjen keskellä. Vastauksissa korostui myös sosiaalinen ulottuvuus: osallistumisen tärkeys ja yhteinen kokemus.
Jumalanpalveluskokemuksiin liittyy ”itsestään selviä” odotuksia: jumalanpalveluksen toimittajat valmistelevat messun huolellisesti, papin ääni kuuluu hyvin ja hänen olemuksestaan henkii se, että kirkon sanomalla on hänelle itselleen sisäinen merkitys.
Tulokset käyvät ilmi TM Miia Leinosen ja dosentti Kati Niemelän tutkimuksesta Jumalanpalvelus arjen voimana – Seurakuntalaisten jumalanpalvelusodotukset ja -kokemukset. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten jumalanpalvelukseen liittämiä odotuksia ja kokemuksia kyselyihin ja ryhmähaastatteluihin perustuvan aineiston valossa. Tutkimus on syntynyt kirkkohallituksen vuoksiksi 2011–2013 käynnistämän jumalanpalvelustyön kehittämishankkeen Tiellä – på väg inspiroimana.