Tämän sunnuntain tunnus ”usko ja epäusko” on sen verran hyvä, että se voisi olla pyhän ajatuksien virittäjänä useankin kerran kirkkovuoden kierron aikana.
Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, miten juutalaisten johtavat fariseukset eivät oikein suostuneet käsittämään, miten Jeesus teki hyvää ihmeiden kautta: syntymästään saakka sokea sai näkönsä takaisin.
Evankeliumi on aika hillitty siinä, mitä syntymästään saakka sokean ihmisen äkkiä saadessa näkökyvyn todennäköisesti tapahtuisi: positiivinen shokki olisi oletettavasti valtava – äkkiä ihminen näkeekin silmillään koko sen maailman, minkä ääniä hän on vain korvilla kuullut ja käsillä koskenut, ehkä vielä nenällä haistanut ja suulla maistanut.
Usko on siinä myllerryksessä hyvällä tavalla. Ehkä muinaisuuden ihmisellä ei ollut tiedollisia työkaluja edes kuvitella, ettei Jumalaa olisi – mutta nyt varsinkin tuo mies tiesi, että häntä silmiin koskettanut mahtava parantaja-lääkäri oli Jumalan mies.
Jumala on ihmiselle usein käsittämätön ja kätkeytynytkin – Jumala on salattu. Hädässään Jumalaa huutava haluaa jonkin merkin, vakuutuksen siitä, että hänen itkunsa kuullaan ja hän saa avun. Raamatussa ja erityisesti Jeesuksessa saamamme Jumalan ilmoitus on kuitenkin meille täysin riittävä. Jeesus lohduttaa meitä hädässämme vakuuttaen: ”Älä pelkää – usko vain.”
TÄLLAINEN JUMALA, kuningasten Kuningas, koko maailman suvereeni hallitsija, näyttäytyy usein varsinkin Vanhan testamentin opetuksissa. Jesajan kirjan 8. luvussa profeetta viittaa Assyriasta tulevaan uhkaan Israelille. Mikään ei auttaisi – mutta lopulta: vaikka usko Jumalan apuun uhkaavan tuhon edessä oli varmasti kovilla, ei pitänyt vapista ja pelätä ja sitä, mitä kansa pelkäsi. ”Pitäkää te vain Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä, vaviskaa hänen edessään.”
Vanhaa testamenttia pitäisi lukea enemmän, sillä vain sen syvyyksistä ammentamalla ymmärrämme Jeesuksen armon ja anteeksiantamuksen sanoman. Vapahtaja ei tullut hengelliseen tyhjiöön: hän vei päätökseen sen työn, mitä vanhan liiton aikana oli tehty.
MILLOIN SINÄ viimeksi vapisit Herran edessä? Jumalalle on helppo heittää pyyntöjä ja jopa vaatimuksiakin. On helppo kiukutella, jos rukouksiimme ei tunnuta vastattavan. Ja on helppo langeta epäuskoon, jos mikään ei tunnu menevän hyvin, jos rukouksista huolimatta elämä lyö ja tuntuu siltä, että kaikki ympärillä vain menee pois tai sortuu.
Mutta Herra on hyvä silloinkin, kun elämä tuntuu vaikealta. Ja juuri silloin hän nostaa ja kantaa, lahjoittaen sydämeemme uskon. Pidetään Herra pyhänä ja olkaamme ihmisiä toinen toisillemme ja luomakunnan hoitamisessa: Jumalalla on meitä ja maailmaa kohtaan hyvä tahto.
Kirjoittaja on Kotimaan artikkelitoimittaja.
20. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Usko ja epäusko”.
Tekstit: Ps. 102:13, Ps. 78:1–8, Ps. 118:16, Jes. 8:11–15, 2.Kor. 1:18–22, Joh. 9:24–38.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään ilmasto- ja ympäristötyöhön Suomen Lähetysseuran kautta teemalla Pidetään huolta yhteisestä maapallosta.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!