Miksi rakastamisesta pitäisi ylipäätään saada palkkaa? Eikö se mistään kerskaamaton rakkaus, kärsimäänsä pahaa muistelematon rakkaus, kadehtimaton ja pöyhkeilemätön rakkaus viimeiseksi kysele palkkaa?
Toinen kummalliselta tuntuva ajatus on se, että itse ihan vihaisin jotakuta. Entä onko minulla muka vihamiehiä ja ketä he ovat? Olenko jollekin niin tärkeä, että hän suorastaan vihaa minua? Jos keksin nämä ihmiset, niin helpompi on miettiä heidän rakastamistaan. Onko puhe vihamiehistä ylipäätään järjellistä, nykyään?
Eräs ystäväni oli kuullut, että tuntemistamme ihmisistä yli 60 prosenttia on tietyssä tilanteessa vihamiehiämme. Harmillisesti jäi kysymättä, mikä onkaan se ”tietty tilanne”. Samassa keskustelussa kuulin mieli.fi-sivustolta löytyvästä kuvauksesta: ”Kyky tuntea ja ilmaista vihaa on lähtökohta omalle tahdolle. Viha on rohkeuden myösvihasta. Laulajat vaikertavat psalmeissa vihamiesten kourissa upottavassa liejussa ja rukoilevat Jumalan kostoa heille.
Viha on tunne, jonka tunnistaminen ja tunnustaminen tekevät avuttomaksi. Siinä on psalmien viisaus. Auta Jumala!
UKRAINAN SOTA ja myös Suomen poliittinen ilmapiiri ovat paljastaneet näennäissivistyksen alla kuplivaa yhteiskunnallista vihaa. Voin todeta, että ne ovat myös ruopaisseet itsestäni esiin todella mutaisia kerroksia. En voi sietää rasismia tai köyhien kyykyttämistä. Naapurimaan käynnistämä sydämetön hyökkäysota on toki vielä luku sinänsä. Olen vihainen!
Mitä tekee Jeesuksen Isä? Nostaa ja laskee aurinkoaan, on täydellinen ja sanoo: Olisit itsekin!
Ei Jeesus, en pysty siihen, valitan.
Et pystykään, Jeesus vastaa ja jatkaa: Mutta minä pystyn.
Mutta Jeesus, mitä se minua auttaa?
Pääni sisällä käymäni dialogi on monologi. Tiedän sen. Yritän päästä tästä eteenpäin. En pääse. Tarvitsen ehtoollista. Yhteyden Poikaan, joka on yhtä Isän kanssa. Lyöttäydyn seuraansa.
14. sunnuntai helluntaista: Matteuksen evankeliumi 5: 43–48
Jeesus sanoi: ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”
PYHÄN TEKSTIT: 14. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”lähimmäinen”.
Tekstit: Ps. 74: 21, Ps. 112:5–9, Matt. 7:12, 1.Sam. 24:9–12, 17–21, 1. Joh. 3:11–18, Matt. 5:43–48. Liturginen väri on vihreä. Alttarilla on kaksi kynttilää. Kolehti on seurakunnan vapaasti valittavissa.