Päivämiehen pääkirjoituksessa kiistetään tieto, että hoitokokoukset olivat palanneet liikkeeseen. Hoitokokouksiksi kutsuttaan liikkeen parissa varsinkin 1970-luvulla järjestettyjä ”sielunhoidollisia kokouksia ja neuvotteluita”, joissa monet katsovat kokeneensa hengellistä väkivaltaa. Lehden mukaan ”SRK ei ole käynnistänyt eikä ole käynnistämässä 1970-luvun hoitokokouksiin rinnastettavaa sarjaa.”.
”Jälkikäteen on ollut nähtävissä, että hyvässä tarkoituksessa järjestetyissä tilaisuuksissa esiintyi väärinkäytöksiä ja opillisia harhoja, joita ei voi puolustaa ja siksi niitä on pahoiteltava. tilannetta ei kuitenkaan korjata etsimällä syyllisiä”, pääkirjoituksessa todetaan.
”1970-luvun taakaksi jäivät kuitenkin ne tilanteet, joissa ”vanha ihminen” sai vallan ja ihmisen ääni hukutti Jumalan äänen. ”, analysoi pääkirjoitus.
Päivämies tuo toisaalta esiin myös hoitokokousten toisen puolen. ”Rehellisyyden nimissä on myös muistettava, että hoitokokouksissa koettiin myös siunauksen hetkiä aina silloin, kun elävä evankeliumi sai katkoa puristavat sisäiset siteet”.
Pääkirjoitus päättyy lupaukseen, että vanhoillislestadiolaiset kristittyinä ja kristittyjen yhteisönä irtisanoutuu kaikesta ruumiillisesta, henkisestä ja hengellisestä väkivallasta.
Ilmoita asiavirheestä