Jumala loi maan pinnalle valtavat laumat kasveja syöviä eläimiä, pieniä ja suuria. Varsinkin suuret eläimet söivät paljon ja ulostivat myös paljon.
– Anteeksi vaan, mutta maapallo peittyy kohta siihen itseensä, sanoivat enkelit nenäänsä pidellen.
– No mutta, milloin teistä on hienohelmoja tullut, Jumala torui lempeästi sanansaattajiaan.
Mutta lannasta alkoi tulla ongelma ja Jumala kysyi vapaaehtoista eläintä, joka alkaisi käyttää hyödykseen toisten – kakkaa.
Yhtään vapaaehtoista ei kuitenkaan löytynyt. Silloin Jumala otti enkeleiden ukkovarpaan kynnet ja muutti ne mustiksi pulleiksi kovakuoriaisiksi, joiden tehtävä oli toimia maanpinnan jätehuoltona.
Enkelit olivat ensin tyrmistyneitä, mutta oppivat pian rakastamaan kaikkea, mitä Jumala on luonut.
Sittiäiset ovat kompakteja kovakuoriaisia. Suomessa niitä tavataan kahta lajia, isosittiäistä eli sontiaista (Geotrupes stercorarius) ja hieman pienempää metsäsittiäistä. Lampaan ulosteeseen erikoistunut kevätsittiäinen lienee kadonnut maastamme.
Sittiäinen elää laajalti Euroopassa. Isosittiäinen oli aiemmin yleinen Suomessa, mutta karjan laiduntamisen vähenemisen myötä koppakuoriaisen kanta on taantunut. Tällä hetkellä pienempikokoinen metsäsittiäinen on lajeista yleisempi.
Sontiainen kaivaa keväisin erityisesti lehmänlannan alle kolon, jonne se kerää lantaa ja munii munansa.
Sontiainen, kansankielessä myös sitsontiainen, on aina herättänyt lapsissa suurta kiinnostusta, mutta myös inhon tunteita, ei niinkään ulkonäkönsä kuin elintapojensa vuoksi.
Kömpelön oloinen sittiäinen on pohjimmiltaan sympaattinen otus. Se on merkki Luojan kekseliäisyydestä ja kaiken tarkoituksenmukaisuudesta.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.