Heinolan ja Nastolan seurakunnat luopuivat tänä syksynä koululaisten iltapäivätoiminnasta kuntien kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti. Seurakunta hoiti Nastolassa neljää iltapäiväkerhoa kunnan tiloissa, Heinolassa puolestaan kolmea omissa tiloissaan.
Iltapäivätoiminta on kuntien lakisääteistä palvelua 1–2 -luokkalaisille koulupäivinä kello 16:een tai 17:een asti. Kunnat ostavat oman toimintansa lisäksi palvelua monilta tahoilta, jotka täyttävät tarkat kriteerit.
Iltapäivätoimintaa järjestävät ostopalvelusopimuksella seurakunnat, yhdistykset, säätiöt, urheiluseurat tai muut tahot joko omissa tiloissaan tai kunnan tiloissa.
Nastolan seurakunnan lapsityönohjaaja Nina Forsström harmittelee julkisuudessa olleita vääriä väittämiä asiasta. Mediassa on kerrottu, että seurakunnalta olisivat loppuneet rahat, jonka vuoksi se ”olisi luopunut lasten iltapäiväkerhoista ja satsaisi sen sijaan ydintoimintaansa”.
– Oikeammin kunta ehdotti ratkaisua. Vuotuisen sopimusneuvottelumme päätteeksi kunta totesi, että se pystyy tuottamaan itse iltapäivätoiminnan edullisemmin kuin ostamalla sitä meiltä, Forsström sanoo.
– Rahat eivät meiltä suinkaan loppuneet, mutta toiminta tuotti tappiota. Kun osa lapsista jäi lisäksi puoliaikaiseksi, heidän maksuosuutensa puolittui. Henkilökunta täytyi silti pitää samana. Vuosien myötä lähinnä henkilöstömenojen noustua toimintakatteessa oli noin 100 000 euron aukko, hän selvittää.
Kunta maksaa iltapäivätoiminnan järjestäjälle sovitun osuuden. Lisäksi palvelun tuottaja laskuttaa perheiltä lakisääteisen 80 euroa kuukaudessa, jos lapsi on kerhossa kello 16:een asti, tai 100 euroa, jos lapsi on 17:aan asti. Seurakunnat pitävät kerhoja yleensä kello 16:een saakka. Niissä tarjoillaan myös välipala.
Seurakuntien iltapäivätoiminta kokoaa noin 10 500 lasta. Päijät-Hämeen alueella seurakunnat vastaavat noin puolesta iltapäiväkerhoista, koko maassa noin 11–12 prosentista.
– Kaikkiaan seurakuntien järjestämän iltapäivätoiminnan lapsimäärä laski viime vuonna 7,3 prosenttia vuoteen 2011 verrattuna, kirkkohallituksen varhaiskasvatuksen työalasihteeri Heljä Petäjä toteaa.
Toiminta on määrällisesti pieni siivu seurakuntien lapsityöstä. Valtaosan muodostavat päiväkerhot, perhekerhot, pyhäkoulut ja muskarit. Niissä on koko maassa 1,3 miljoonaa kävijää vuodessa.
– Meillä on lapsityön kerhoja yli 20, ja ne ovat aivan täysiä. Lapsityö on nyt ja jatkossa yksi ydintoiminnastamme, Nina Forsström Nastolasta vakuuttaa.
Heinolassa ratkaisu kypsyi vähitellen, sattumalta samaan aikaan kuin Nastolassa.
– Kun esiopetus on siirtymässä päiväkodeista kouluille, koulut ottavat enemmän vastuuta myös iltapäivätoiminnasta. Ratkaisu liittyi tähän muutokseen, jota on kaavailtu vuosia, varhaiskasvatuksen työalajohtaja Heli Heikkilä Heinolan seurakunnasta toteaa.
– Samalla päätökseen liittyi tila- ja henkilöstöratkaisuja. Toiminnasta saadut korvaukset eivät kattaneet kuluja.
Heikkilän mukaan iltapäivätoiminta ryhmämäärinä ei ollut suurta, mutta työmääränä oli.
– Se vei noin puolet lastenohjaajiemme työajasta, koska toimintaa oli joka koulupäivä.
Heikkilä toteaa, että vaikka koululaisten iltapäivätoiminta oli rakasta, se menee hieman yli seurakunnan normaalin varhaiskasvatuksen, joka on suunnattu alle kouluikäisiä varten. Ostopalvelutoiminnasta luopuminen tuo hänen mukaansa lisää voimavaroja seurakunnan omaan lapsityöhön.
Sekä Heinolan että Nastolan seurakunnista todetaan, että yhteistoiminta kunnan kanssa sujuu hyvin ja rakentavasti. Kuntien puolelta on kiitelty seurakuntien iltapäivätoiminnan laatua. Seurakunnat ovat järjestäneet iltapäiväkerhoja 1970-luvulta lähtien.
Heinolan kaupungin koulutoimenjohtaja Juha Patrakka vahvistaa, että suuntaus on pitkään ollut vähentää iltapäivätoiminnan ostopalveluja. Alue kerrallaan on jäänyt pois vuosien kuluessa sulassa sovussa.
– Tämä ei ole ollut Heinolan seurakunnalle talous- vaan henkilöstöratkaisukysymys, Patrakka tietää.