Seurakuntaliitokset, tuleva rahanjako ja hautaustoimen kirjavat käytännöt eri seurakunnissa mietityttävät tällä hetkellä erityisesti Seurakuntapuutarhurit ry:n puheenjohtajaa Pekka Mäkistä. Lisäksi alalla kuumentavat tunteita arkkumateriaaleihin liittyvät työturvallisuus- ja ympäristöriskit.
Selkeiden lakien ja asetusten aikaansaamista hidastaa se, että hautaustoimen asioita käsitellään käytännössä kolmessa eri ministeriössä, vaikka se virallisesti kuuluu vain opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen. Seurakuntien sisäisten pelisääntöjen yhtenäistämistä puolestaan vaikeuttaa työssä jaksamista uhkaava asenne: Meidän on oltava aina avuksi kelloon katsomatta.
Kaikkeen suostuminen on huonoa palvelua
Hautaustoimen päälliköt ja seurakuntapuutarhurit työskentelevät nykyisin villisti vaihtelevissa työolosuhteissa. Seurakuntaliitosten myötä yhdenkin yhtymän alla voidaan noudattaa ratkaisevasti toisistaan poikkeavia käytäntöjä hautauksissa.
Seurakuntapuutarhureiden puheenjohtaja, Vaasan seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Pekka Mäkinen on vakuuttunut siitä, että yhtenäiset käytännöt olisivat sekä työntekijöiden että asiakkaiden etu.
– Jos yhtymässä on sovittu, että sunnuntaisin ei hautauksia toimiteta, tästä säännöstä tulisi pitää johdonmukaisesti kiinni, myös pienillä paikkakunnilla.
– Se on kauhistuttavaa työssä jaksamisen kannalta, jos kello ja kalenteri ovat työssä sivuseikka. Kaikkeen suostuva rajattomuus on huonoa palvelua myös asiakkaan kannalta, Mäkinen sanoo.
Mäkisen mukaan seurakuntatyötä vaivaa vielä monin paikoin se, että joustetaan liikaa eikä uskalleta olla jämptejä seurakuntalaisten suuntaan.
– Kukaan ei jaksa olla rajattomasti käytettävissä. Hautausmaatyö pitää organisoida kunnolla ja sen jälkeen kaikkien tulee noudattaa sovittuja työaikoja. Muutkin käytännöt olisi hyvä yhtenäistää liitosseurakunnissa.
Jääkö hautaustoimi kiinteistötoimen jalkoihin?
Seurakuntarakennemuutoksessa ja uudessa seurakuntayhtymämallissa hautaustoimi uhkaa jäädä Mäkisen mukaan kiinteistötoimen jalkoihin. Hautausmaahallinnon virkamiehet olisivat kiinteistöhallinnon alaisia, vaikka kiinteistöillä ei ole mitään tekemistä hautausmaiden kanssa.
– Lisäksi seurakuntaliitoksissa hautausmaatyön osalta lisääntyy yleensä vain suorittavan portaan työntekijöiden määrä yhtymässä. Kokonaisuuden hallinta aiheuttaa kuitenkin valtavaa lisäpainetta hautausmaatyön johdolle. Tämä ei näy muussa seurakuntatyössä, joten se helposti unohdetaan.
Krematorioiden ympäristölupaehdot vaihtelevat
Suomessa on tällä hetkellä reilut 20 krematoriota. Niissä kaikissa on toisistaan poikkeavia ympäristölupaperusteita.
– Olen ollut yhteydessä Länsi-Suomen Aluehallintovirastoon tästä asiasta. Sieltä luvattiin selvittää, voisivatko Kuntaliitto tai Aluehallintovirastot itse puuttua asiaan.
Itämeren suojeluun liittyvät suositussopimukset edellyttävät, että yli 500 tuhkausta vuodessa suorittavissa krematorioissa olisi satojentuhansien eurojen arvoiset suodatinlaitteet elohopean poistamiseksi.
– Suosituksen noudattaminen on kuitenkin käytännössä osoittanut, että lopputulos on ollut kyseenalainen suhteutettuna tehtyyn investointiin, Mäkinen sanoo.
Tarvitaan sitovat lait ja asetukset
Tietyt arkkumateriaalit aiheuttavat sekä ympäristöongelmia huonon maatuvuutensa tai palamispäästöjensä vuoksi että toisaalta työturvallisuusongelmia krematorioissa liian herkän palamaan lehahtamisensa vuoksi.
Pekka Mäkisen mukaan maassamme tarvittaisiin selkeät ja sitovat lait ja asetukset sekä sallituista arkkumateriaaleista että krematorioiden ympäristöluvista.
– Minua oikein suututtaa, kun tämä asia ei etene. Kuitenkin Suomessa haudataan noin 50 000 ihmistä vuosittain ja asia koskettaa ainakin puolta miljoonaa henkilöä. Pitääkö tulla joku paha onnettomuus krematoriossa, ennen kuin arkkumateriaalien sääntely etenee? Mäkinen puuskahtaa.
Mäkisen mukaan ongelma on ilmeisesti se, että hautaustoimen asioita kuuluu sekä opetus- ja kulttuuriministeriön, ympäristöministeriön että sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen.
– Lopulta kukaan ei ota vastuuta. Viimeisimmäksi olemme vedonneet asiassa kirkkohallitukseen, joka luvannut jonkun toimikunnan perustaa. Sekin on hidas tie, Mäkinen sanoo.
Yhteisövero-osuudesta luopuminen ja hautausmaat
Pekka Mäkistä huolestuttaa myös työn alla oleva rahanjaon uudistus kirkossa. Evankelisluterilaisen kirkon saamat osuudet yhteisöverotuotosta muuttuisivat sen myötä kiinteäksi lakisääteiseksi valtionavustukseksi. Avustus jaettaisiin seurakunnille ja yhtymille ilmeisesti suhteessa paikkakunnan väkimäärään.
Avustus täytyy käyttää hautaustoimen, väestökirjanpidon ja vanhojen kirkkorakennusten ylläpidon kustannuksiin. Sitä, miten suuri osa potista mihinkin noista kolmesta käytetään, ei tulla sääntelemään laissa. Uudistus pienentää suurten teollisuuspaikkakuntien seurakuntien tuloja, koska niissä yhteisöverotuotot ovat olleet hyviä.
– Nähtäväksi jää, miten tämä tulee vaikuttamaan hautausmaiden ylläpitoon, perittäviin palvelumaksuihin ja esimerkiksi siihen, kuinka paljon kesäisin voidaan palkata kausityöntekijöitä, Mäkinen sanoo.
Kuvan on ottanut Keravan hautausmaalta vuonna 2005 Matti Karppinen.