– En voisi kuvitella syöväni sammakkoa. Siinä kulkee pyhän raja, sanoo kirkolliskokousedustaja, oppilaitospastori Katariina Pitkänen.
Pitkänen asuu kerrostaloasunnossaan laskutavasta riippuen neljän-viidensadan sammakkoesineen kanssa.
– Olin yhdeksän, kun rupesin katsomaan Muppet Show’ta. Parasta sarjassa oli Kermit, sympaattinen, kovia kokenut, mutta kohtelias sammakko. Muistan vieläkin sen hetken, se oli joku juhlapäivä, kun lahjapaketti aukesi ja sieltä paljastui sama Kermit kuin sarjassa. Se ei ollut viimeinen sammakko elämässäni.
Pitkänen ei enää kerää aktiivisesti sammakkoesineitä. Syyt siihen ovat käytännölliset.
– Ei niiden keskellä voi elää. Maailmassa on uskomaton määrä sammakonmuotoisia esineitä kaikenlaisista materiaaleista. Nykyisin ostan yhden sammakon per ulkomaan reissu. Tuttavat tietävät tuoda sellaisia joita voi käyttää, kuten sammakkosaippuaa tai suklaata, sanoo Pitkänen.
Pitkäsen suurin sammakko asuu oppilaitospastorin työhuoneessa. 170 cm korkea pehmosammakko Pertti on läksiäislahja Hyrynsalmen seurakunnan nuorilta. Paikkakunta on sammakoista tunnettu, mutta se ei ollut syynä pastori Pitkäsen pestiin.
– Hyrynsalmen matkailueläin on sammakko, varmaan Hyrynsalmen jo edesmenneen sammakkoprofessorin mukaan. Hän ennusti säätä sammakoiden perusteella. Olen tavannut hänet, mukava herra, jolla oli läheinen suhde luontoon.
Keskustelun aiheena sammakkoprofessorin ja pastorin tapaamisessa oli – kuinka ollakaan – sammakot.
Tunnettu, suomalaisten rakastama sammakkoprofessori Taisto Heikkinen kuoli hiljattain.
Rumuuteen kätkeytyy salattua kauneutta
Keräilyharrastus on tuottanut Pitkäselle monenlaista tietoa. Sammakot esiintyvät monissa tarinoissa, eri kulttuureissa.
– Kertomusjuoni, jossa prinsessa suutelee sammakkoa, ja se muuttuu prinssiksi ei ole suurten satusetien juttu vaan vanhempi ja laajasti levinnyt juonikuvio. Tarinoiden sammakot kertovat, että rumuuteen kätkeytyy salattua kauneutta.
– Kun ihminen perehtyy johonkin asiaan, ihan mihin vaan, se tulee käyttöön. Työkaverini kiitti luomisen sunnuntain saarnassani sitä, kun puhuin sammakoista. Minusta ne sopivat hyvin varjelemisen tematiikkaan. Asiantuntijat sanovat, että menetämme puolet nykyisistä sammakkolajeista kymmenen vuoden sisään. Se on minusta vakava asia, sanoo Pitkänen.
Keräilyharrastus on muuttanut muotoaan sitten nuoruusvuosien. Esineet ovat nykyisin pieniä taide-esineitä, joiden aiheena on sammakko. Eri puolilta maailmaa tuodut käsin tehdyt sammakot kertovat myös maiden käsityöperinteiden eroista. Yksi asia on kuitenkin pysynyt.
– Kevään merkki on sammakonkutu. Sen verran käyn aina katsomassa, että näen sitä. Oulun seudulla on kosteikkoalueita, jonne pääsee liki kuivin jaloin. Ne hetket ovat myös äärimmäisen hienoja, kun pääsee mökille kesällä ja kosteassa heinikossa tulee vastaan viisisenttinen, täydellinen sammakko. Ei ihan vielä täyskokoinen mutta aivan täydellinen sammakko.
Entä se tarinoista tuttu sammakon suutelu? Onko sammakkoharrastaja suudellut sammakkoa?
– Olen. Olin silloin pikkasen toisella kymmenellä. Sammakko ei muuttunut prinssiksi, mutta sen sydän oli varmaan pakahtua. Ei kuitenkaan onnesta vaan pelosta, epäilee Pitkänen.