Sama koulutustaso ennakoi kestävää avioliittoa

Suomalaisilla on taipumus valita puoliso samasta sosioekonomisesta ryhmästä. Perhetaustaa ratkaisevampaa on kuitenkin puolisoiden koulutusaste. Saavutetun aseman mukaiset luokkarajat ovatkin jyrkempiä kuin perhetaustaan liittyvät luokkarajat, ilmenee VTM Elina Mäenpään tuoreesta väitöstutkimuksesta.

Tulosten mukaan kaikkein koulutetuimmat, ylemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneet, ovat taipuvaisimpia valitsemaan samantasoisesti koulutetun puolison. Samantasoinen koulutus on myös yhteydessä pienempään eroriskiin etenkin korkeasti koulutetuilla.

Sosioekonominen asema tarkoittaa yksilön asemaa yhteiskunnan sosiaalisessa ja taloudellisessa hierarkiassa. Tutkimuksessa mitattiin sosioekonomista asemaa koulutusasteella ja lapsuuden perheen sosiaaliluokalla.

Verrattaessa 1970-luvulla syntyneitä 1950-luvun lopulla syntyneisiin samantasoisesti koulutetun puolison valitseminen yleistyi vähän koulutetuilla, mutta väheni korkeasti koulutetuilla. Naiset valitsevat yhä useammin puolisokseen miehen, jolla on matalampi koulutus kuin heillä itsellään.

Statusryhmät sulkeutuneita

Perhetaustan samankaltaisuus on yhteydessä suurempaan avioitumisen todennäköisyyteen maataloustaustaisilla avopareilla. Sen sijaan maataloustaustaisen ja ylemmästä toimihenkilöperheestä tulevan parin avoliitto päättyy muita todennäköisemmin eroon.

– Puolison valitseminen omasta ryhmästä on merkki statusryhmien sosiaalisesta sulkeutuneisuudesta, Mäenpää sanoo.

– Ilmiö johtaa myös hyvä- ja huono-osaisuuden kasautumiseen perheissä ja kasvattaa sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta perheiden välillä.

Tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksessa muodostettua rekisteriaineistoa. Puolisonvalintaa tutkittiin vuosina 1957–1979 syntyneiden naisten avio- ja avoliitoissa heidän ollessaan 30-vuotiaita. Puolisoiden samankaltaisuuden yhteyttä avoliittojen purkautumiseen tarkasteltiin avoliitoissa, joita vuosina 1960–1977 syntyneet naiset solmivat vuosina 1995–2002.

VTM Elina Mäenpään väitöstutkimus Socio-economic homogamy and its effects on the stability of cohabiting unions tarkastetaan perjantaina 22.5. Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Tutkimus kuuluu sosiologian alaan.

Edellinen artikkeliMaailmanuskontojen ytimessä
Seuraava artikkeliKirkko2020-seminaarissa keskusteltiin kirkon arvoista