Seurakuntien kiinteistöissä on entistä helpompi kulkea myös liikuntarajoitteisena, mutta tekemistä riittäisi vielä. Kirkon saavutettavuutta on pyritty edistämään vuonna 2012 julkaistulla kirkon saavutettavuusohjelmalla, joka oli jatkoa vuonna 2004 ilmestyneelle kirkon vammaispoliittiselle ohjelmalle. Kotimaa Pro soitti seurakuntiin, joissa saavutettavuuteen on panostettu.
Hoksaaminen vaikeinta
Kokkolan seurakunnassa tehtiin saavutettavuuskartoitus vuonna 2012. Saavutettavuusohjelman esiin nostamat asiat olivat tiukasti mielessä, kun valtakunnallista kehitysvammaisten kirkkopyhää valmisteltiin Kokkolaan syksyksi 2013. Diakoniatyöntekijä Aila Viiperi kertoo, että kartoituksessa saavutettavuuden todettiin olevan aika hyvä.
– Yhteen vanhaan rakennukseen tehtiin hissi portaiden viereen. Nyt sinnekin pääsee. Seurakuntamme on saanut esteettömyydestä palkinnonkin, hän kertoo.
Esteettömyyden lisäksi Kokkolassa on huolehdittu siitä, että kirkko ja sen sanoma on kaikille ihmisryhmille helposti lähestyttävä. Aila Viiperin mukaan kuulovammaisille järjestetään säännöllisesti viittomakielisiä messuja ja myös selkokieltä käytetään kerhoissa, laitoshartauksissa ja vanhusten kanssa.
– Juuri eilen käytin johtokunnan kokouksen hartaudessa selkokielistä Korinttolaiskirjeen kohtaa. Se oli todella vaikuttavaa ja kertoi tutusta kohdasta eri tavalla, Viiperi sanoo.
Esteettömyydestä huolehtiminen ei Viiperin mukaan ole vaatinut paljoa voimavaroja. Vaikeampaa on huomata ne asiat, jotka liikuntarajoitteiselle aiheuttavat ongelmia.
– Kun ne hoksaa, asiat toteutuvat itsestään.
Yhteistyö vammaisjärjestöjen kanssa auttaa
Apuna hoksaamisessa olivat esimerkiksi Kokkolassa aktiivisesti toimivat vammaisjärjestöt, jotka antoivat palautetta jo ennen kirkon saavutettavuusohjelman ilmestymistä. Viiperin mukaan myös seurakunnan kiinteistöpuoli on ollut aloitteellinen ja tarkkaillut asioita saavutettavuuden kannalta.
Saavutettavuus ja esteettömyys eivät koske ainoastaan vammaisia henkilöitä, vaan esimerkiksi vanhuksia. Heille Kokkolassa järjestetään esimerkiksi viikkomessuja laitoksissa. Ennen joulua ja pääsiäistä viikkomessua vietetään kirkossa.
– Normaalimittainen messu sunnuntaisin on monelle vanhukselle liian pitkä. He jaksavat tämän tunnin mittaisen juhlahetken paremmin, Aila Viiperi sanoo.
Hidasta puhetta ja hyvä äänentoisto
Viikkomessuissa käytetään selkokieltä ja sanomaa havainnollistetaan kuvaelmalla. Aila Viiperin mukaan myös äänentoisto on oleellinen ja on tärkeätä puhua tavallista hitaammin. Vapaaehtoiset avustajat taluttavat tulijoita yhteiskuljetukselta kirkkoon ja takaisin.
– Viikkomessuissa on huomannut, mikä arvo on sillä, että pääsee kotikirkkoon ja ehtoolliselle. Se on jo syy miksi näitä järjestetään.
Viiperin mielestä saavutettavuusohjelma muistuttaa, että Jumala luo ihmisen, jokaisen ja kaikenlaiset. Jumalan silmissä kaikki ovat yhtä arvokkaita.
– Kristuksen pelastava rakkaus ei luokittele eikä syrji. Rakkaus kutsuu elämään uskoa arjessa ja arjen tehtävissä. Rakkaus kutsuu asettumaan toisen ihmisen asemaan ja etsimään hänen hyväänsä, hän sanoo.
Tekemistä riittää
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä tehtiin esteettömyyskartoitus jo vuonna 2009 ja tekemistä riittää edelleen, kertoo kiinteistöjohtaja Seppo Kosola. Parannuksia lähdettiin tekemään heti, mutta edelleen on pitkä lista korjattavista asioista.
– Joka alueella löytyi parannettavaa, vaikka luulimme, että kaikki on kunnossa. Jos sinä, tai minä, joka olen rakennusalan ammattilainen, mutta en esteettömyyden ammattilainen, mennään katsomaan kiinteistöjä, niin me emme huomaa kaikkia ongelmia, Kosola sanoo.
Opiskelijan lopputyönään tekemässä esteettömyyskartoituksessa oli mukana esteettömyyden arvioinnin ammattilainen sekä seurakunnan oma vammaisneuvosto. He antoivat yhtymän jokaisesta kiinteistöstä listan toimenpide-ehdotuksista havainnollisine valokuvineen.
– Itselleni paras hyöty oli se, että opin katsomaan ja ymmärtämään toisella tavalla kiinteistöjen esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Kartoituksessa löytyi ongelmia niin näkö- ja kuulohavaintoihin perustuvassa esteettömyydestä kuin liikkumistakin vaikeuttavia esteitä.
Pienet toimenpiteet, iso hyöty
Pyörätuoliluiska saattoi olla liian jyrkkä tai hankalasti saavutettava tai lattiapintojen tasoeroja ei ollut merkitty huononäköisiä varten, Seppo Kosola luettelee.
Monet ongelmia aiheuttavista esteistä ovat vammattomalle pikkuasioita, mutta liikuntarajoitteiselle isoja. Tällaisia ovat Kosolan mukaan esimerkiksi invavessan ovesta puuttuva perässävetokahva tai se, että portaissa on kaide vain toisella puolella.
– Itselleni ei ollenkaan tullut mieleen esimerkiksi se, että huononäköinen ei näe lasioveen valkoisella teipillä kirjoitettuja opasteita heijastusten takia. Tämä oli helppo korjata laittamalla opasteiden taakse tumma tausta, Seppo Kosola sanoo.
Parannuksia ja korjauksia lähdettiin tekemään heti kartoituksen valmistuttua. Aluksi tartuttiin helposti korjattavissa oleviin asioihin, asennettiin puuttuvia kahvoja ja kaiteita. Isommat korjaukset, kuten pyörätuoliluiskat, pysäköintipaikat ja invavessat tehtiin rakennusten normaalin korjauksen yhteydessä.
Paljon on silti vielä tehtävää, ja kaikkea ei edes voi tehdä.
– Esimerkiksi Turun tuomiokirkkohan on kummulla, ja sinne johtaa torilta päin tultaessa monta porrasaskelmaa. Siihen ei pyörätuoliluiskaa saa tekemälläkään. Liikuntarajoitteisten on siis tultava sisään toista kautta kirkon sivulta, jonka ovi avautuu automaattisesti, Seppo Kosola sanoo.
Hänen mukaansa se, että seurakuntien kiinteistöt ovat kaikille saavutettavissa, on kuitenkin kaiken a ja o.
– Kiinteistömme ovat julkisia rakennuksia ja on paljon puhetta siitä, että kirkon pitäisi tavoittaa ihmisiä. Jos emme tee kaikkea sen eteen, että ihmisten on helppo tulla ja kokea kirkon sanoma, niin sehän on erittäin huonoa markkinointia. Tiedän, että se on iso haaste.
Lue 26.2. ilmestyneestä Kotimaasta kirkon vammaistyön neuvottelukunnan puheenjohtaja Jukka Sariolan ja Kirkkohallituksessa saavutettavuusohjelmasta vastaavan asiantuntija Katri Suhosen ajatuksia saavutettavuuden toteutumisesta kirkossa.
Mäntsäläläinen Maila Valve, 90, kertoo videolla, minkälaisia ongelmia huonosti liikkuva ikäihminen voi kohdata tavallisessa kirkkotilassa.