Ainakin puoli maailmaa puhuu Wikileaksista. Internet-sivusto on vuotanut julkisuuteen esimerkiksi Yhdysvaltain ulkoministeriön asiakirjoja. Yksi tuoreimmista paljastuksista on, että USA:n ulkoministeri Hillary Clinton olisi määrännyt diplomaatteja vakoilemaan YK-johtoa.
Julki on tulossa ilmeisesti myös tietoja Suomea koskevasta niin kutsutusta Irakgatesta, joka johti 2003 Anneli Jäätteenmäen eroon pääministerin paikalta.
Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen, onko Wikileaks oikealla asialla? Tekevätkö he ikään kuin tutkivan journalismin työtä vai ovatko he vastuuttomia julkisuudentavoittelijoita?
– Tietovuodot eivät ole itse tarkoitus eikä kaikkea tarvitse julkistaa, ei varsinkaan sellaista, mikä saattaa ihmisten ja heidän yhteisöjensä turvallisuuden ja tavallisen ihmisen yksityisyyden suojan kyseenalaiseksi. Vuodot ovat tarpeen silloin, kun halutaan kertoa yleisölle tärkeistä ja heidän elämäänsä koskettavista merkittävistä asioista, jotka halutaan salata vastoin heidän etuaan. Samoin niitä tarvitaan, kun halutaan paljastaa esimerkiksi vallan väärinkäyttöä, ihmisten kiusaamista ja epäoikeudenmukaisuutta. Summittaisessa kaiken julkistamisessa on paljon tirkistelynhalua ja juoruilua. Journalismiin kuuluu aina harkinta, mitä julkaistaan.
Toimituksessanne on toimittajana entinen Ilta-Sanomien politiikan toimituksen esimies Pekka Ervasti, joka oli keskeisesti paljastamassa kotoista Irakgatea tai Irak-vuotoa. Millä mielellä Suomen Kuvalehden toimitus seuraa mahdollisia uusia paljastuksia asiassa?
– Toimitus tietysti tukee tutkivan toimittajansa työtä kaikin tavoin, sillä hän ei tee paljastustaan yksityisistä syistä vaan yhteisen edun takia, lehden toimeksiannosta. Yhteiskunnallisessa työnjaossa median tehtävä on julkistaa asioita. Viime kädessä päätoimittaja arvioi ja ratkaisee, mitä julkaistaan.
Olisiko kirkolliselle Wikileaksille käyttöä? Mitä asioita kirkosta pitäisi vuotaa julkisuuteen? Onko kirkossa paljon salattua tietoa kaappien kätköissä?
– Kirkoissa on paljon vallan väärinkäyttöä, jopa rikollisuutta, kuten pedofiliapaljastukset kertovat. Hallinnon ja kaiken vallankäytön julkisuutta on lisättävä, koska se hillitsee vallan väärinkäyttöä. Sitä taas esiintyy kaikkialla, missä ihmiset toimivat. Pahinta on uskonnollisen vallan väärinkäyttö maallisten päämäärien, kuten politiikan välineenä. Raamatussa on eskatologinen näky siitä, että salattu tulee päivänvaloon, ja se mitä puhutaan piilossa, tulee julki. Siksi pitäisi toimia niin, ettei tarvitse hävetä maallisen julkisuuden takia eikä pelätä hetkeä, jolloin ”kirjat avataan” – vaikka armosta pelastummekin.