Rippileireillä pitää toteutua niin henkinen ja fyysinen kuin myös hengellinen ja sosiaalinen turvallisuus. Tästä vastaa leirin vetäjä.
Kirkkohallitus on julkaissut yleiset ohjeet seurakunnille leiri- ja retkitoiminnan turvallisuudesta vuonna 2006. Ohjeet perustuvat Kuluttajaviraston voimassa oleviin ohjeisiin. Seurakunnat ovat laatineet myös omia paikallisia ohjeitaan rippikoululeirien turvallisuutta koskien.
Lainsäädännön näkökulmasta leiritoimintaa ohjaa tuoteturvallisuuslainsäädäntö. Se katsoo rippileirejä järjestävät seurakunnat kuntien ja yritysten tavoin palveluntarjoajiksi.
Kirkkohallituksen rippikouluasioista vastaavan asiantuntija Jarmo Kokkosen mukaan ohjeisiin ei ole tullut varsinaisia päivityksiä vuoden 2006 jälkeen. Kirkkohallituksessa kuitenkin seurataan aktiivisesti lainsäädännön ja normien kehittymistä. Tukesin odotetaan antavan lähiaikoina uusia turvallisuusohjeita, joiden myötä myös kirkossa tullaan päivittämään ohjeistuksia.
Useita turvallisuuden tasoja
Turvallisuudesta rippileireillä vastaavat aina leirin työntekijät. Kirkkohallituksen ohjeistuksen mukaan jokaista alkavaa 10 leiriläistä kohti pitäisi olla täysi-ikäinen työntekijä. Vaikka kyseessä ei ole ehdoton määräys, Kokkonen uskoo seurakuntien noudattavan normia.
Täysi-ikäisyys ei kuitenkaan ole ainoa kriteeri vetäjille. Mukana tulisi aina olla myös seurakuntien työntekijöitä, ei vain kausityöläisiä. Kokkonen näkee pelkästään kesäteologin vetämän leirin kasvatuksellisesti heikkona ratkaisuna.
– Leirihän tähtää seurakuntayhteyden jatkumiseen. Tämä taas mahdollistuu silloin, kun nuori kohtaa tuttuja työntekijöitä syksyn ja talven toiminnassa, Kokkonen sanoo.
Laki määrittää vetäjien ensiaputaitoja
Kirkkohallituksen Sakasti-verkkopalvelun nuorisotyön turvallisuutta käsittelevän osion mukaan jokaisella leirillä tulee olla vähintään yksi työntekijä, jolla on EA1-tasoinen ensiapukoulutus tai muuten vastaavat tiedot ja taidot.
Kokkosen mukaan ensiaputaitoisuuden valvonta jää seurakunnille, jotka vastaavat toiminnastaan.
– Käsittääkseni ensiaputaidot ovat seurakunnissa yleisesti hyvällä tasolla ja taitojen merkitys ymmärretään hyvin, myös yhdenlaisena kansalaistaitona.
Turvallisuutta luodaan yhteistyössä kodin kanssa
Leirin turvallisuutta ei voi rakentaa ainoastaan leirillä, sillä siihen vaikuttavat myös rippikoululaisten asenteet. Ainakin osassa seurakunnista tämä on huomioitu tiedottamalla rippikoululaisten huoltajille hyvissä ajoin leirien turvallisuutta koskevista asioista. Esimerkiksi Espoon seurakuntien ohjeistuksessa puhutaan fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden lisäksi myös sosiaalisesta ja hengellisestä turvallisuudesta.
– Hengellinen turvallisuus on nähdäkseni sitä, että nuorta ei painosteta hengellisissä kysymyksissä, vaan niidenkin osalta toteutuu vapaaehtoisuus ja nuoren kunnioitus, Kokkonen arvioi.
Tekniikan kehitys muuttaa toimintaympäristöä
Suurimman muutoksen rippikoulujen toimintaympäristöön on aiheuttanut mobiiliteknologian yleistyminen. Vuonna 2006 sosiaalisen median käyttö oli huomattavan paljon harvinaisempaa. Nykyisin suuri osa rippikouluikäisistä on jonkin yhteisöpalvelun käyttäjiä.
Erillistä linjausta sosiaalisen median käytöstä rippikoulussa Kirkkohallituksella ei rippikoulujen suhteen ole.
Kokkosen mukaan seurakunnissa kuitenkin huomioidaan etukäteen kuvallinen viestintä. Jokaisen rippikoululaisen vanhemmalta kysytään lupa rippikoulussa syntyvän kuvamateriaalin käyttöön esimerkiksi seurakunnan tiedotusmateriaaleissa.
– Sosiaalisen median käyttöä käsitellään rippikouluissa osana opetusta. Se liittyy läheisesti toisten huomioon ottamiseen ja kultaiseen sääntöön, Kokkonen kertoo.
– Keskustella kannattaa esimerkiksi nettiin laitetusta materiaalista ja kiusaamisesta. Verkosta ei saa mitään pois kokonaan. Vaikka nyt tuntuisi hauskalta ottaa kuva tai video, pitää miettiä tuntuuko se toisesta hyvältä myöhemmin.
Julkisuus entistä tiukemmassa tarkkailussa
Koska sosiaalisen median käyttöä ei ohjaa lainsäädäntö tai muut normit, siitä linjaaminen jää vetäjien harkinnan varaan. Ja harkintaa Kokkosen mielestä tarvitaan.
– Ei tässä asiassa kannata lähteä kokeilemaan rajoja. Jos kuvia julkaistaan verkossa, siitä pitää aina sopia leiriläisten kanssa etukäteen.
Kokkonen myöntää, että rippikouluissa ollaan nykyään tarkempia julkisuuteen liittyvien kysymysten suhteen kuin ennen. Keskustelu julkisen ja yksityisen rajoista on jatkuvaa ja toisaalta niiden välinen raja on tullut sosiaalisen median myötä häilyvämmäksi. Kokkonen muistuttaakin, että jokaisella leiriläisellä on oikeus säilyttää yksityisyytensä myös rippileirillä.
Hänen mukaansa asiaan kiinnitetään huomiota esimerkiksi jo vanhempainilloissa. Vanhempien vastuulla on asettaa lapselleen laajemmat rajat netissä tapahuvan ajanvieton suhteen.
Lue myös Kotimaa Pron juttu kesän rippileirejä yhdistävästä sosiaalisen median tunnisteesta: Some luo sillan rippileirien välille.
Kuva: Minerva Seppälä.