Jyrääkö kirkon vahvuusalue eli lapsiperheille tarjottava toiminta alleen muut kohderyhmät – yksinelävät ja lapsettomat parit? Kysymystä pohtivat Rauhan Tervehdys –verkkolehdessä työalasihteeri Marja Pesonen ja tutkija Kimmo Ketola.
Kirkko on pitkään ja tehokkaasti kohdistanut huomionsa perinteiseen perhemalliin, mutta samalla ovat muut kohderyhmät jääneet katveeseen. Kirkkohallituksen aikuistoiminnasta vastaava työalasihteeri Marja Pesonen myöntää, että kirkossa ei riittävästi huomioida erilaisissa elämätilanteissa olevia ihmisiä.
– Toimintaa pitäisi kohdentaa. Nyt kaikkea markkinoidaan kaikille, mutta kaikki toiminta ei sovi kaikille. Tämä on kirkolle haaste. Pitäisi nähdä aikuiset eri elämäntilanteissa.
Pesonen ottaa esimerkiksi sinkut.
– Yksineläjät ovat eri-ikäisiä. Jos sinkut ovat samassa ryhmässä, se ei tavoita eikä kosketa kaikkia sinkkuja.
Sen, että kirkko tavoittaa heikosti ihmiset, jotka eivät vastaa perinteistä kahden vanhemman ja lasten muodostamaa ydinperhettä myöntää myös Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola. Hän kirjoittaa aiheesta kirkon tuoreessa nelivuotiskertomuksessa.
– Ryhmä, jolla ei ole perhettä tai lapsia, jää katveeseen, Ketola sanoo.
Suomessa lapsettomia avo- ja aviopareja on jo kuitenkin enemmän kuin niitä, joilla on lapsia. Myös yksineläviä naisia ja miehiä on enemmän kuin sellaisia avio- tai avoliitossa eläviä, joilla on lapsia. Ongelma on ehkä tiedostettu kirkossa, mutta mikään tarpeeseen vastaava toimintamuoto ei ole lyönyt itseään läpi. Seurakunnissa ei ole Ketolan mukaan juuri seurattu alueiden väestörakennekehitystä eikä niissä ole myöskään tietoisesti suunniteltu, miten tavoittaa katveryhmä.
– Rohkeita avauksia ei ole ilmaantunut. Seuraavaksi pitäisi siirtyä konkretiaan, Ketola sanoo.
Termi dinkku tarkoittaa töissä käyvää lapsetonta henkilöä, jonka puoliso on myös töissä. Sana on lähtöisin englanninkielisestä termistä double income, no kids.