Helsingin Sanomien mukaan koko yhteiskunnalle on tärkeää, että kirkko löytää rauhan keskittyä perustehtäviinsä. Iltalehti ehdottaa konservatiiveille ja liberaaleille omia seurakuntiaan kirkon hajoamisen estämiseksi.
Poimintoja pääkirjoituksista:
Turun Sanomat 13.11. Askel suvaitsevaisuuden suuntaan
Turun Sanomien mukaan kirkolliskokouksen hyväksymä rukous on pienin yhteinen nimittäjä, mutta askel suvaitsevaisuuden ja lähimmäisenrakkauden suuntaan.
– Samaa sukupuolta olevien karkottaminen kirkon ovelta olisi ollut kansankirkoksi itseään kutsuvalle instituutiolle kohtalokasta.
– Kirkko on puun ja kuoren välissä, kun osa eroaa liian konservatiivisten, osa liian liberaalien homokannanottojen takia. Osa jopa kirkon ulkopuolelta esitettyjen, homoja syrjivien lausuntojen takia.
– Esimerkiksi naispappeutta vastustavan Luther-säätiön ympärille on jo kerääntymässä liberaaliin oppiin tympääntyneiden ryhmä. Perjantaina hyväksytty rukouskannanotto saattaa lisätä jyrkän siiven paineita lähteä omille teilleen. Näiden paineiden alla tehtynä kirkolliskokouksen päätös oli rohkea ja vastuullinen. Kirkon valtavirta kulkee suvaitsevaisuuden suuntaan.
Kaleva 14.11. Homokeskustelu jatkuu kirkossa
– Kirkolliskokouksen päätös homoparien puolesta rukoilemisesta on puhdas nahkapäätös. Jotain oli pakko tehdä, ja tämä raja ylitettiin rimaa hipoen.
– Jos joku ajattelee, että kirkolliskokous panee päätöksellään pisteen evankelisluterilaista kirkkoa ravisuttavalle homokeskustelulle, hän erehtyy. Kirkolliskokous päätti homokysymyksestä vain sen verran, mikä oli välttämätöntä. Tästä seuraa, että suhtautuminen homoihin puhuttaa kirkkokansaa vastaisuudessakin.
– Suhtautumisessa homoihin näyttää käyvän samalla tavalla kuin naispappeusasiassa. Kirkko kiertää asian ydintä kuin kissa kuumaa puuroa niin kauan kun sen on pakko ottaa oikeasti kantaa.
– Keskustelu samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta ja avioliittoon vihkimisestä ei lopu tähän.
Iltalehti 13.11. Kovin vähän ja kovin myöhään
– Kirkolliskokouksen päätös rukoushetkestä parisuhteensa rekisteröineille ei lopettanut kirkon kriisiä. Neljäsosa edustajista vastusti piispainkokouksen suositusta. Toisille päätös on kovin vähän kovin myöhään, toisille kompromissikin oli liikaa.
– Päätöksen tulkinnoista kiistellään jatkossa samoin kuin naispappeudesta, vaikkei seremoniaa toivovia jonossa olisikaan. Ensisijaista olisi kuitenkin linjata se, mukautetaanko yhä neljän miljoonan suomalaisen kirkko nykyaikaan opillisesti ja hallinnollisesti, vai jääkö se vähässä uskollisille. Käytännössä kirkko on jo haljennut.
– Seurakunta määräytyy osoitteen perusteella. Kirkon hajoamista ainakin hidastaisi oikeus valita se vapaasti. Konservatiivit voisivat ryhmittyä yhtäälle, liberaaleimmat toisaalle. Näinhän muussa yhdistyselämässä tehdään. Hiippakunnatkin voisivat muotoutua muun kuin maantieteen pohjalla – onhan jo nyt ruotsinkielinen hiippakunta. Muutos johtaisi monimuotoisuuteen. Kirkko on kuitenkin jo menettänyt yhtenäisyytensä.
Helsingin Sanomat 14.11. Kirkolliskokous löysi keskitien ratkaisun
– Suuri enemmistö kirkon päättäjistä haluaa, että kirkko rakentaa itselleen tavan kohdata homoseksuaalit ja samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteet.
– Kirkolle kyse on tärkeistä periaatteista: suhteesta oppiin sekä suhteesta tähän aikaan ja yhteiskuntaan, jossa kirkko toimii.
– Kirkon kannanotto on tärkeä myös suomalaiselle yhteiskunnalle. Luvian kirkkoherra Tapio Seppälä kuvasi asian kirkolliskokouksessa hyvin todetessaan, että kirkko on tässä asiassa käynyt arvokeskustelua koko yhteiskunnan puolesta.
– Kirkolliskokouksen kanta, jossa hyväksytään rukoileminen samaa sukupuolta olevien parien puolesta, on rauhallinen kompromissi vaikeassa asiassa.
– Toivottavasti kirkolliskokouksen päätös tasoittaa homoseksuaalisuudesta ja samaa sukupuolta olevien parisuhteesta käytävää keskustelua. Kirkko ei ole luopunut omista opeistaan vaan havahtunut siihen, että ihmiskäsitys muuttuu ajassa ja että siihen on aiempinakin vuosisatoina opittu mukautumaan.
– Kirkolle ja muullekin yhteiskunnalle on tärkeää, että kirkko löytää rauhan keskittyä perustehtäviinsä, joista monet ovat koko yhteiskunnan kannalta tärkeitä ja yhteistä hyvää rakentavia.
Lue pääkirjoitukset kokonaisuudessaan: