Räppäri täynnä lähetys­saarnaaja­vibaa

Jengi sanoo vapaus ei oo ilmast, siks mä haluun pitää kädet ilmas.

Välil tullu turpaa, välil pokaalii, oot ollu aina lojaali.

Sillon ku taivaalt sataa mustii rakeita eikä sun jalat kanna oikein aamulla

Muista, ett valo ei voi varjoksi muuttua

ja joku varjelee tääl myös sun polkua.

Hoosianna.

Pierlin Mpaka Makumbu räppää äidinkielellään, suomeksi.

Olemus on itsevarma ja rento. Katse suora ja vakuuttava. Kädet harovat ilmaa ja osoittavat usein korkeuksiin. Hän tietää, että sydän voi muuttua, ja puhuu siitä mielellään.

Nuoruusvuosien kovuuden sijaan olemuksesta huokuu lämpö.

Suuri yleisö tuntee Makumbun artistinimellä PapiPike. Alkuperäinen artistinimi, Pastori Pike, vaihtui nykyiseksi viime vuonna, koska räppäri halusi välttää väärinkäsitykset. Faneilta alkoi tulla pyyntöjä: voisitko vihkiä meidät?

– En ole oikea pastori. Mulla on enemmän lähetyssaarnaajavibaa ja kirkas visio, mitä mä teen ja mihin suuntaan olen menossa. Mulla on rauha, olen oikealla tiellä.

Näin ei ole ollut aina.

MAKUMBUN PERHE muutti Kongosta itä-Helsingin Mellunmäkeen pojan ollessa 2-vuotias. Viidestä lapsesta Makumbu on toiseksi vanhin. Osa sisaruksista syntyi Suomessa. Sopeutumisessa ei ollut kummempia hankaluuksia. Ystäväpiiri muodostui muista maahanmuuttajista ja tiiviistä afrikkalaisyhteisöstä.

– Tiedät kyllä, kun näet kongolaisen. Se on räväkkää meininkiä. Ei olla piilossa. Jengi tykkää pitää metelii. Meno on positiivista, hän luonnehtii.

Perhe kävi aktiivisesti helluntaiseurakunnassa. Esiteiniksi saakka poika kulki mukana, mutta sitten vapaudenkaipuu vei voiton. Kotikuri oli kova.

– Kapinoin. Joskus viidennellä luokalla meno alkoi olla tosi aggressiivista. Oli tappeluita ja rumaa käytöstä. Siitä seurasi hankaluuksia.

Siilitien koulun erityisluokalle hän antaa kuitenkin täydet pisteet. Hyviä muistoja on paljon.

– Opettajat uskoi muhun ja osoitti rakkautta. Ne kyseli, miten kotona menee.

KYMPPILUOKAN JÄLKEEN Makumbu oli vailla tulevaisuudensuuntaa. Kone-ja metallialan paikan ammattikoulusta hän otti vastaan pakon edessä. Jotain oli tehtävä.

– Vanhemmat panikoi. Otin hatkat ammattihkoulusta ja olin varmaan puoli vuotta poissa. Jossain vaiheessa valmistuin, mutta kävin sen alan töissä vaan kääntymässä. En viihtynyt yhtään.

Jengielämä kiehtoi enemmän. Päivät kuluivat hengaillessa kavereiden luona ja kaupungilla.

– Jäin koukkuun näpistelyyn. Kun taskussa oli tuhansien eurojen kamat, siitä tuli tunne, ettei kukaan voi pysäyttää.

Lisäksi oli suurempia ryöstöjä ja väkivaltaa. Tappeluita ja pahoinpitelyitä. Poliisi tuli tutuksi, ja rikosrekisteri kasvoi.

– Ei siinä vaiheessa kiinnostanut yhtään, teenkö oikein vai väärin. Mulle oli ihan sama, menin vaan eteenpäin. Kaveriporukka oli niin hyvä. Muiden ulkomaalaisten kanssa tunsin oloni omaksi.

Välit isään katkesivat rötöstelyn vuoksi eikä yhteydenpito äitiin tai sisaruksiin enää onnistunut.

– Se oli kamalaa ja kipeä asia. Mä olen aika herkkä, Makumbu myöntää.

Mutta kaduilla tai kaveriporukassa heikkoutta ei voinut näyttää. Oli kovetettava itsensä ja näytettävä, kuka on kingi.

AIKUISUUDEN KYNNYKSELLÄ Makumbun meno rauhoittui hieman seurustelusuhteen myötä. Lopullisen stopin rötöstelylle pisti kuitenkin poliisi.

– Hän totesi, että rikosrekisterini on ihan hemmetin pitkä. Jos jatkat näin, sut karkotetaan Suomesta. Et saa duunia. Poliisi sanoi, että jotkut ovat saaneet avun uskonnosta. Mene kirkkoon käymään vaikka.

Täynnä epäluuloa reilu parikymppinen jenginuori lähti Malmin Saalem-seurakuntaan. Elettiin vuotta 2009.

– Ajattelin, että mua ei paranneta ihan nopeesti. Ette te tajua, mistä kulmasta mä oon tullu. Joku lämpö ja rakkaus seurakunnassa kuitenki kosketti mua. Ne ei heti ruvennu ettiin mun ongelmii vaan kyseli, mitkä jutut mua kiinnostaa.

Tästä käynnistyi prosessi, joka eheytti ja paransi. Rikokset, agressiivisuus ja jengielämä jäivät pienin askelin taka-alalle. Omantunnon ääni voimistui ja näytti vääryyden vääryydeksi.

– Ei se tapahtunut kuin taikaiskusta, mutta pikkuhiljaa aloin katsoa elämää eri tavalla. Kuin mies. Nyt kaikki on ollut hyvin jo vuosia, Makumbu iloitsee.

Osa entisistä ystävistä on edelleen kuvioissa. Osa on kuollut tai lähtenyt maasta. Suuri ilon aihe on uudelleen rakentunut yhteys isään ja lapsuudenperheeseen.

– Anteeksianto on ollut täydellistä.

En mene suoraan saarnaamaan, että uskotsä Jeesukseen? Pitää olla viisas ja hengellinen aisti.

USKOONTULON MYÖTÄ musiikki alkoi kiinnostaa Makumbua yhä enemmän. Työharjoittelu TV7-kanavalla avasi uusia ovia. 2009 hän perusti Joonatan Palmin ja räppäri Prinssi Jusufin (Iyouseyas Bekele Belayneh) kanssa PSTR-yhtyeen (aik. Pastorit). Myöhemmin ura jatkui soolona. Läpimurto oli 2017 julkaistu albumi AitoG.

– Mä oon saattanu olla hukassa, mutta en koskaan Jumalalta hukassa. Ajattelen, että tarvin mun tien, että musta tuli näin vahva.

Tuo vahvuus huokuu PapiPiken riimeistä. Hän on niittänyt menestystä Suomen SpotifyN Top50-listalla ja esiintynyt kymmenille tuhansille ihmisille. Vuoden 2023 suurin keikka oli Turun Maata Näkyvissä -festareilla, jossa PapiPiken show vierailijoineen ja cheerleadereineen nosti tunnelman kattoon.

Musiikillaan PapiPike haluaa ennen kaikkea kannustaa ja luoda positiivista fiilistä. Turha vaatimattomuus on pannassa.

Tällä hetkellä tärkein yhteistyökumppani on räppäri Särre (Miika Särmäkari), jonka kanssa Makumbu työstää uutta musiikkia. Osa yhteistyökumppaneista jakaa saman vakaumuksen, osa ei.

– Kukaan ei ole sanonut mitään negatiivista mun uskosta. Se riippuu paljon myös siitä, miten sä itse käyttäydyt. En mene suoraan saarnaamaan, että uskotsä Jeesukseen? Pitää olla viisas ja hengellinen aisti. Asioiden pitää tulla luonnostaan.

Hengellisen musiikin ohella tekee räppäri myös maallista musiikkia.

– Mulle on tosi tärkeää, että en erottele näitä juttuja. Se on duunia, joka tuo elannon. Mä on yksi ja sama ihminen kaikessa mitä teen, vaikka en käytä tiettyjä sanoja joissain yhteyksissä.

JOKAISEN PÄIVÄNSÄ Makumbu aloittaa ylistämällä. Levylautasella soi esimerkiksi Petri Kososta, Kanye Westiä ja kongolaista ylistysmusiikkia.

– Rukoilen paljon ja ylistän. Se luo yhteyden Jumalaan ja tekee musta vahvan.

Rakkaimmiksi Raamatun kirjoikseen hän nimeää Johanneksen ilmestyksen ja Psalmit.

– Saan niistä henkilökohtaista voimaa. Psalmi 91:16 on faktaa ja pätee tähän asti mun elämässä.

Helsingin Saalem-seurakunnan pastori Ari Kattainen on Makumbulle hengellinen isä, jonka kanssa hän tapaa säännöllisesti ja keskustelee visioistaan sekä suunnitelmistaan.

Artistin unelma on järjestää kristillisiä tapahtumia yli seurakuntarajojen. Hänestä ongelmallista on se, että seurakunnat pysyvät omissa poteroissaan. Yhteen hiileen puhaltaminen kantaisi paljon suuremman hedelmän.

Tulevaisuuden suunnitelmissa Makumbulla on järjestää kristillisiä tapahtumia, joissa jokainen kokee olonsa tervetulleeksi, rakastetuksi ja kunnioitetuksi. Se onnistuu hänen mukaansa vain ilon ja nautinnon kautta.

– Sellaista meininkiä löytää harvoin. Meillä on yksi ainoa Jumala, jota ylistetään, ja me ollaan kaikki yhtä. Haluan näyttää, kuka Jeesus Kristus on ja mitä hän tekee.

Hän arvelee, että seurakuntiin saataisiin enemmän nuoria, jos heille annettaisiin vaikutusmahdollisuuksia ja päätäntävaltaa.

– Kuunnelkaa nuorten visioita. Maailma on muuttunut. Antakaa nuorten järjestää tapahtumia ja välillä epäonnistua. Liidatkaa ja opettakaa heitä. Ei saa olla liian ankara.

Hiljattain elokuvateattereissa pyörinyt Jesus Revolution -leffa on Makumbusta armollisuudessaan ja sallivuudessaan hyvä esimerkki siitä, miten aito lähimmäisen rakkaus ja hyväksyntä koskettavat ja johdattavat ihmisiä Jeesuksen luo. On vain osattava puhua heidän kieltään.

– Olen kohdannut paljon sellaista epäluuloa, että ei voi olla uskovainen, kun tekee tällaista musiikkia. Älkää tuomitko niin paljon.

RASISMIIN MAKUMBU törmää Suomessa usein. On huutelua ja ennakkoluuloja.

– Jengi ajattelee, että kun olet musta, et puhu suomea, olet laiska, et tee töitä…, hän luettelee.

Oman toimeentulonsa Makumbu saa musiikin lisäksi yksilövalmennusyrityksestä sekä vaikuttamisesta yhteisöissä ja mediassa. Jo useamman vuoden ajan hän on valmentanut junioreita jalkapalloseura IF Gnistanissa. Myös oman Hullutyyli-vaatemerkin toimintaa on tarkoitus kehittää.

Aika tosin on kortilla. Eniten artistia työllistää perhe, joka on prioriteettilistassa ykkössijalla. Suomalaisen vaimonsa kanssa hän on ollut aviossa jo 15 vuotta. Parilla on kolme lasta: vuonna 2012 syntynyt poika sekä 2015 ja 2021 syntyneet tyttäret. Lapset esiintyvät avoimesti artistin sometilillä, mutta Makumbu seuraa tilannetta herkällä korvalla.

– Tulevaisuudessa heitä on ehkä suojeltava julkisuudelta.

Tuore kiitoksen aihe on Suomen passi, jonka Makumbu sai marraskuussa 2023.

Kristillistä kasvatusta Makumbu toteuttaa arjessaan kokonaisvaltaisesti.

– Parasta on, että he näkevät, millainen mä oon. Ylistän ja rukoilen. Opetan iltarukoukset, mutta rukoilemme myös vapaata rukousta ja päätämme sen aina Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Oleellista on, ettei usko tunnu ahdistavalta vaan se on luonnollinen osa elämää.

– Perusasiat on oltava kunnossa ja tiedettävä se, mistä apu tulee!

Tuore kiitoksen aihe on Suomen passi, jonka Makumbu sai marraskuussa 2023.

Vanhoihin rikoksiin liittyvät velvoitteet on nyt hoidettu. Passin myötä avautuu mahdollisuus matkustaa Kongoon, jossa Makumbu ei ole käynyt sitten varhaislapsuuden.

Kuka?

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä