pääkirjoituksessa toivotaan, että ilman seurakuntien lähetystukea jääneet järjestöt miettisivät, kumpi on tärkeämpää, pitää kiinni omista naispappeus- ja homokannoista, vai auttaa ihmisiä.
”Rahan jakaminen järjestöille, olkoonkin kirkon virallisia lähetysjärjestöjä, ei ole automaatti. Mainitut luottamuselimet [Vantaalla ja Helsingissä] osoittivat tämän konkreettisella tavalla ja halusivat tukea vain järjestöjä, jotka sekä tekevät hyvää työtä että suhtautuvat ehdottoman tasa-arvoisesti erilaisiin ihmisiin kotimaassa ja ulkomailla”, kirjoittaa päätoimittaja Pauli Juusela
Vantaan Laurissa.
Juusela arvelee, että päätöksen taustalla painoi kaksi tapahtumaa, jotka selvästi lisäsivät kirkosta eroamista: ”Vuoden takaisen Ylen Homoillan eroaalto ja tämänkeväinen kohu Älä Alistu -kampanjasta olivat seurausta konservatiivien tiukoista kannoista.”
Juuselan mielestä surullista nyt tehdyssä ratkaisussa on se, että ilman tukea jäävät järjestöt tekevät maailmalla paljon hyvää.
”Ne myös toimivat osin sellaisissa maissa, joissa Suomen Lähetysseura ja raamattutyöhön erikoistunut Pipliaseura eivät toimi. Toivottavasti ainakin osa niistä nyt miettii, kumpi on tärkeämpää, ikuinen kiistely naispappeus- ja homokysymyksestä vai ihmisten auttaminen. Jos ne päätyvät jälkimmäiseen ja korjaavat linjauksiaan, ainakin Vantaalla on ovi vielä raollaan”, Juusela kirjoittaa.